Talouden neljä ulottuvuutta

Kehittyneen talouden tulisi koostua neljästä osa-alueesta: ihmisten talous (peoples economy), psykotalous, liiketalous ja yleinen taloustiede. Tämä nelijako on huomattava laajennus nykyaikaisen taloudellisen toiminnan käsitteistöön. Suurin osa tämän ajan taloustieteilijöistä ymmärtää vähän yleisen taloustieteen perusteista ja jotain liiketaloudesta, mutta molemmat alat ovat vielä kehittymättömiä. Kansantalous ja psykotalous ovat täysin outoja nykyajan taloustieteilijöille, eivätkä ne siksi saa sijaa nykyisessä taloudellisessa ajattelussa. Seuraavassa lyhyt talouden osa-alueiden esittely.

Ihmisten talous

Tämä talouden osa käsittelee ihmisten perushyödykkeitä yleisesti, niiden tuotantoa, jakelua, tukkukauppaa, vähittäiskauppaa, varastointia, hinnoittelua, menekkiä, rahteja, suunnittelukustannuksia ja kaikkia näihin liittyviä toimintoja. Mikä tärkeintä, se vastaa suoraan perustarpeiden tyydyttämisestä. Turvattavaan perustoimeentuloon kuuluvat esimerkiksi ravinto, vaatetus, asunto, terveydenhoito, koulutus, joukkoliikenne, energiahuolto ja kasteluvesi. Näiden perushyödykkeiden jatkuva parantaminen ja helppo saatavuus ovat kansantalouden avainsanoja.

Perustoimeentulon turvaaminen tulee varmistaa riittävällä ostovoimalla, joka pitäisi kirjata perustuslakiin ihmisten yleiseksi oikeudeksi tai perusoikeudeksi. Tämä tulee antamaan kansalaisille mahdollisuuden syytetoimiin hallitusta vastaan, jos heidän perustoimeentuloaan ei turvata, ja saa siten valtiovallan tukemaan kansantalouden vaatimuksia.

Koska ihmisten talous käsittelee vähimmäisvaatimuksia ja ihmisten elintärkeitä ongelmia, tulee sitä pitää tärkeimpänä kaikista talouden osista. Esimerkiksi jos ihmisillä ei ole ruokaa ja he näkevät nälkää, niin saattaa olla välttämätöntä perustaa väliaikaista, taloudellisesti kannattamatonta teollisuutta ruuan tuottamiseksi. Normaalioloissa sellainen tuotanto olisi vastoin sekä talouden yleisten periaatteiden logiikkaa ja vaatimuksia, että kysynnän ja tarjonnan lakia.

Kansantalouden tulee myös huolehtia pienimuotoisen teollisuuden kehittämisestä, sekä yksityisen että osuustoiminnallisen. Yksityisten yritysten koon ja toimialan tulee olla rajoitettu monopoliaseman ja riiston ehkäisemiseksi, ja niiden edellytettäisiin toimivan osuuskuntina kasvettuaan liian laajoiksi. Osuuskunta on paras muoto ihmisten itsenäiselle järjestäytymiselle niin, että he ottavat yhteisen vastuun toimeentulostaan.

Kansantalous voi käsitellä täystyöllisyyttä, köyhyyden poistamista, maaseudun talouskehitystä, maanomistuksen asteittaista sosialisoimista niiden käsiin, jotka tekevät tuottavaa ruumiillista tai älyllistä työtä, käytännöllisiä koulutusohjelmia ammattitaidon opettamiseksi ihmisille, jotta he voisivat löytää työtä oman asuinpaikkansa läheltä maalta tai kaupungista sekä kaikkien raaka-aineiden kuljetusta maitse ja vesitse, niiden lastausta ja purkua, vaikka ne eivät olisikaan taloudellisesti kannattavia toimia. Yksi tärkeä osa kansantaloutta voi myös olla sähkö-, vesi- ja energiahuollosta huolehtiminen, sillä pienimuotoinen ja halpa sähkön tuotanto ja veden saatavuus ovat olennaisen tärkeitä pyrittäessä antamaan ihmisille täydet mahdollisuudet oman taloutensa hoitamiseen. Kansantalous voi myös tutkia edelleen taloudellista hajautusta, ”kansan voimaa” (people’s power), osuuskuntadynamoa ja alueellista suunnittelua.

Tutkitaanpa Bengalin tapausta. Seuraavaa ohjelmaa tulisi noudattaa Bengalin taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Ohjelma antaa esimerkin siitä miten perustoimeentulosta huolehtivaa kansantaloutta voidaan kehittää.

 

  1. Ravinto Bengali on hedelmällistä seutua, mutta jakaantuu kahteen osaan: vähäsateiseen alueeseen ja alueeseen, jolla ei ole puutetta sateista, mutta siellä on pulaa vedestä talviaikana. Kasteluongelman ratkaisemiseksi on neljä eri menetelmää: siirtokastelujärjestelmät (kastelukanavat), nostokastelujärjestelmät (vesipumput), säiliökastelujärjestelmät (vesivarastot) ja pienimuotoiset jokirakennustyöt. Veden laatu vaihtelee eri joissa. Osa vedestä on makeaa, ja tällaisen veden harkittu käyttö saattaa lisätä maatalouden tuottavuutta. Eri viljelyskasveja, hedelmiä ja vihanneksia voidaan kasvattaa kaikkialla Bengalissa, joka pystyy ravitsemaan oman 60-miljoonaisen väestönsä omalla tuotannollaan, kunhan se on oikein järjestetty.

 

  1. Vaatetus

Ihmisten käyttämä vaatetus riippuu lähinnä ilmastosta ja raaka-aineiden saatavuudesta. Bengalissa on saatavilla neljää tärkeintä vaatetusmateriaalia: puuvillaa, mulperisilkkiä, muuta silkkiä sekä synteettisiä ja muita materiaaleja. Bengali voi tulla omavaraiseksi puuvillan, silkin ja synteettisten materiaalien tuotannossa, ja voi myös tuottaa niitä vientiin. Mulperisilkki sopii erinomaisesti Bengaliin, koska se vaatii kuivahkon ilmaston, jollainen vallitsee Bengalin itäosassa. Muuta silkkiä voidaan tuottaa kaikkialla Bengalissa, ja koprasta, riisin oljesta, bambusta sekä kookospähkinän kuoresta saatavia synteettisiä kuituja, banaanin ja ananaksen lehtiä on laajalti käytettävissä. Bengalissa voi kasvattaa myös villaa, ja jopa juuttia voidaan käyttää vaatetukseen.

 

  1. Asunto

Talonrakennusmateriaaleja on runsaasti saatavilla kaikkialla Bengalissa. Kolmea raaka-ainetta tarvitaan välttämättä: hiekkaa, kalkkia ja sementtiä. Bengalin maa-aines sopii tiilien − myös tulenkestävien − ja laattojen valmistukseen, ja eräältä alueelta on löydetty valtavia kalkkikiviesiintymiä. Bengali voi olla paitsi omavarainen rakennusmateriaalien suhteen, niin myös niiden viejä. Rakennustarviketeollisuus olisi varsin kannattavaa.

 

  1. Lääketuotanto

 

Bengalille on luonto suonut runsaasti sekä yrtti- että mineraalilääkkeitä. Yleisimmät sairaudet Bengalissa ovat kuume ja vatsataudit, ja luonnolle on ominaista että se tarjoaa yrttejä, jotka parantavat paikallisia sairauksia. Tietyt Bengalin alueet soveltuvat yrttien viljelyyn, kun taas muilla alueilla on runsaasti lääkemineraaleja.

 

  1. Koulutus

Äidinkieli on ihmiselle luonnollinen ilmaisukeino, joten bengalin pitäisi olla opetuskielenä Bengalin kouluissa. Englannin, joka on nykyinen maailmankieli, tulisi olla kakkoskielen asemassa ja korkeamman koulutuksen kielenä. Myös sanskriittia tulisi opettaa bengalilaisen kulttuuriperinnön rikastuttamiseksi. Koulutarvikkeita − paperia, mustetta jne. − on myös saatavilla Bengalissa. Paperia saadaan valmistettua erilaisista ruohoista ja kasveista, joita voidaan helposti viljellä monilla eri alueilla. Mustetta voidaan tuottaa synteettisesti tai indigosta.

 

  1. Energia ja liikenne Siihen asti kunnes aurinkoenergiaa saadaan hyödynnettyä edullisesti voidaan käyttää muita energialähteitä, kuten vesivoimaa, hiiltä, lämpöenergiaa, vuorovesienergiaa, geotermistä energiaa, tuulivoimaa ja maakaasua. Kaikkia liikenteen vaatimia raaka-aineita on myös saatavilla, mm. kumia, terästä, kiillettä, kiillelastuja, elohopeaa, hopeaa, kuparia, kvartsia ja mangaania, joten Bengali pystyy pitämään yllä kaikenlaista liikennettä.

 

Psykotalous

Siinä missä kansantalous huolehtii lähinnä perustarpeiden tyydyttämisestä, käsittelee psykotalous yksilömielen ja kollektiivisen mielen psyykkisen pabulan kasvattamista sopivalla taloudellisella toiminnalla. Köyhillä ja kehittymättömillä talousalueilla on päätehtävänä kansantaloudesta huolehtiminen, mutta kun olemassaolon ongelmat on vähitellen ratkaistu, käy psykotalous yhä tärkeämmäksi. Psykotalous on siten erittäin tärkeässä asemassa pitkälle kehittyneessä ja teollistuneessa taloudessa, jossa ihmiset työskentelevät vain joitakin tunteja viikossa ja heillä on runsaasti vapaa-aikaa.

Psykotaloudessa on kaksi haaraa. Ensinnäkin se pyrkii poistamaan riistäviä ja epäoikeudenmukaisia taloudellisia käytäntöjä, käyttäytymistapoja ja rakenteita sekä tekemään ihmiset tietoisiksi kapitalistien tavasta yksin ja ryhmässä riistää yhteiskuntaa jättimäisen propagandakoneistonsa avulla, mikä luo sairaita, keinotekoisia tarpeita, myrkyttävät mielen ja kannustavat vaarallisia tottumuksia, jotka haittaavat mielen puhtautta ja laajentumista. Psykotalouden ensimmäinen ja tärkein tehtävä on käydä väsymätöntä taistelua yhteiskunnassa esiintyviä rappiollisia ja ihmisarvoa alentavia taloudellisia suuntauksia vastaan.

Psykotalouden toisen haaran tarkoituksena on kehittää ja jalostaa yksilön ja yhteisön psyykkistä pabulaa. Tämä haara on itse asiassa täysin tuntematon nykyajan taloustieteilijöille, mutta siitä tulee erittäin tärkeä taloustieteen osa tulevaisuudessa, kun aineelliset ongelmat on ratkaistu. Psykotalous tulee lisäämään taloustieteen loistoa. Psykotalous tulee löytämään luovia ratkaisuja maailmankaikkeuden psyykkisten ja henkisten resurssien maksimaaliseen hyödyntämiseen.

Psykotalouteen kuuluu tasapainotalouden kehitys, tuotettavien hyödykkeiden valinta, resurssien jako, kunnollisten työolojen luominen, itä-länsi -teorian soveltaminen, toimet täystyöllisyyden saavuttamiseksi, työntekijöiden osallistuminen tuotannon ja jakelun suunnitteluun, naisten taloudellinen riippumattomuus, taloudelliset kannustusmenetelmät, progressiiviseen rationalisointiin liittyvät psykologiset tekijät, taloudellisen kehityksen psykologiset ja sosiologiset ulottuvuudet, teknologian käyttöönotto tuotannon lisäämiseksi ja työajan lyhentämiseksi, elämänlaatukysymykset, kaupan etiikka ja tehokkaan osuustoiminnan johtamisen vaatimat moraaliset ja eettiset periaatteet ja käytännöt. Lyhyesti sanoen psykotalouteen kuuluvat kaikki taloudellisen toiminnan puolet, jotka suoraan vaikuttavat yksilön ja yhteisön mielen kehittymiseen.

Psykotalous tulee saamaan yhä tärkeämmän sijan tulevaisuudessa. Yhteiskunta on orgaaninen kokonaisuus, kokonaisvaltainen olemus, jolla on oma elämänsä erillään sen yksilöllisistä osasista, aivan kuten ihmisruumis on kokonainen biologinen yksilö, vaikka se muodostuukin monista erillisistä soluista. Ihmiskunta on integroitunut dynaaminen rakenne, joka sykkii omalla rytmillään omaa elämäänsä, ja se on paljon enemmän kuin pelkät siihen kuuluvat yksilöt yhteenlaskettuina. Ihmisten ja yhteiskunnan toimintaa ohjaa kollektiivinen psyyke. Psykotalous on yksi esimerkki metafyysisiin ja yliaineellisiin resursseihin kuuluvista teorioista ja ideoista, jotka vaikuttavat ihmisten tapaan ajatella ja toimia. Yhteiskuntasuunnittelusta tulee tärkeä psykotalouden alue, kun tulevaisuuden johtajat oppivat enemmän kollektiivisen psyykeen ominaisuuksista ja sen kehityksen ohjaamisesta oikeaa suuntaan.

 

Liiketalous

Tämä taloustieteen osa kehittää tieteellisiä, tehokkaita tuotantomenetelmiä, jotka eivät tuota tappiota ja joissa tuotanto on suurempi kuin kulutus. Liiketalouden tehtävänä on maailmankaikkeuden voimavarojen maksimaalinen hyödyntäminen ja järkiperäinen jakaminen. Siihen kuuluu myytäväksi tarkoitettujen maantaloustuotteiden valinta, tuotanto ja jakelu, talousalueiden välinen ja niiden sisäinen kauppapolitiikka, tuonti- ja vientipolitiikka, markkinointimenetelmien järkiperäinen organisointi, voitto-osuuksien määrääminen, kustannuslaskenta, lisenssipolitiikka, teknologian siirto, tekninen laadunvalvonta, kaupan ja maksuliikenteen tasapainon hoito, pääomanmuodostus- ja lainapolitiikka, hallituksen interventiot, rahapolitiikka ja julkinen talous, pankkilaitos, pääoman tarjonta, tavaranvaihto, kansainvälinen valuuttajärjestelmä, kansainvälisen kaupan organisointi, agrico- ja agrotuotannon suunnittelu ja muu teollisuus.

 

Yleinen taloustiede

Yleiseen taloustieteeseen kuuluvat kaikki olemassa olevat yleiset talousteoriat, niin kapitalistiset, sosialistiset kuin proutistisetkin sekä valtavirran taloustieteet, joita opetetaan nykyään yliopistoissa ja korkeakouluissa. Vaikka yleisessä taloustieteessä onkin edistytty jonkin verran, niin paljon suurempi kehitys on vielä mahdollista.

PROUT:in yleinen talousrakenne on perusteiltaan kolmitasoinen: suurteollisuudesta huolehtiva julkinen sektori, osuustoimintasektori, joka on proutistisen talouden laajin sektori, sekä pienistä yrityksistä muodostuva yksityinen sektori, jolla yritysten omistus perustuu joko yhtiökumppanuuteen tai osakeyhtiömuotoiseen omistukseen. Julkinen sektori toimii ”ei tappiota, ei voittoa” -periaatteella.

Yleinen taloustiede voi käsitellä myös talouden infrastruktuuria, taloudellisen suunnittelun koordinointia kaikilla tasoilla, alueellista suunnittelua, pitkän aikavälin suunnittelua, väestöpolitiikkaa, työllisyyspolitiikkaa, keinoja täystyöllisyyden toteuttamiseksi, maatalouspolitiikkaa, talouden sosialisointia, osuustoiminnallisten organisaatioiden kehittämistä, pankkijärjestelmää, keinoja ostovoiman lisäämiseksi, makro- ja mikrotalouden ongelmia, verotuksen rakennetta, kaupunkien ja maaseudun kehittämistä, hajautusta, kolmijakoisen tuotantorakenteen määrittelyä, maanpuolustuksen suunnittelua ja kustantamista, kansallista ja alueellista budjetointia, tarkoituksenmukaisen teknologian käyttöä ja taloudellisesta kehitystä.

Proutistisessa yhteiskunnassa nämä talouden neljä osa-aluetta on dynaamisesti integroitu ja sovitettu neohumanismin periaatteisiin, jotta voidaan taata kaikkien resurssien järkiperäinen jako sekä saada aikaan sopusointu ihmisen ja muun luomakunnan välillä.

Kolkata, heinäkuu 1986