Samgacchadhvam

Esitän nyt tulkinnan eräästä tunnetusta veda-säkeistöstä: 

Saḿgacchadhvaḿ saḿvadadhvaḿ saḿ vo manáḿsi jánatám,

Devábhágaḿ yathápúrve saḿjánáná upásate.

Samánii va ákútih samáná hrdayánivah,

Samánamastu vo mano yathá vah susahásati

”Saḿgacchadhvaḿ”. Tässä prefiksi sam tarkoittaa oikealla tyylillä, oikealla tavalla, oikeassa rytmissä. Jokainen on liikkeessä, kaikki liikkuu kokonaisuutena ja jokainen olento liikkuu myös itsenäisesti. Mitä liike sitten on? Liike tarkoittaa paikan vaihtumista, liike viittaa nopeuteen. Sanskritin sana ”gam” tarkoittaa nopeutta, se tarkoittaa myös elämää. Jokaisen elävän olennon on siis kuljettava eteenpäin, muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kaikki liike ei kuitenkaan ole kulkemista eteenpäin merkityksessä ”Samgacchadhvam”. Mikä on yhteiskunta? Mistä se koostuu? Mikä on samaj? “Samánam ejati iti samájah”.

Ejati” tarkoittaa ”gacchati”. Liikkumista ja kävelyä ilmaiseviä verbejä on sanskritissa useita – gacchati, calati, carati, vrajati, ejati – monta verbia joilla on hieman eri merkitys. Tässä meillä on paljon ihmisiä, jotka kulkevat yhdessä. Tässä ”kulkea yhdessä” ei tarkoita marssimista tahdissa, vaan sitä että kaikilla yhteiskunnan osilla, kaikilla kollektiivisen kehon osilla tulisi olla eteenpäin kulkemisen henki. Oletetaan että ole kerännyt tarpeeksi varoja, eikä sinun taloudessasi ole puutetta ruuasta, mutta muut yhteiskunnassa, naapurisi ja ystäväsi kärsivät rahan, ruuan ja vaatteiden puutteesta. Siinä tapauksessa ei noudata Saḿgacchadhvaḿ -periaatetta. Saḿgacchadhvaḿ tarkoittaa sitä että rakennetaan voimakas ja tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa ei ole riistoa eikä ylemmyyden- tai alemmuudentunteita.

Juuri samgacchadhvam -hengen ilmaisemiseksi loin PROUT-teorian. Koko PROUT-teoria siis perustuu tähän Samgacchadhvam-vedasäkeistöön.

Sitten ”saḿvadadhvam”. Sanskritin kielessä verbi ”va” tarkoittaa puhua. Kaikki puhuvat, mutta mitä on ”saḿvadadhvam”? ”saḿvadadhvam” tarkoittaa että sinua ohjaa korkein henki, joka saa sinut puhumaan yhdensuuntaisesti, toisin sanoen puheessasi ei pidä olla minkäänlaista epämääräisyyttä, sen tulee olla vapaa kaikesta epämääräisyydestä. Sen tulee olla selkeää, johdonmukaista ja määrätietoista.

”Saḿvo manáḿsi jánatám”. ”Vah” tarkoittaa teidän monikossa. ”Vah” on varhaista sanskritia, veda-sanskritia. Laokita sanskritissa eli myöhemmässä sanskritissa sana ”tiedän” on ”yusmákam”, mutta veda-sanskritissa se on ”vah”. Kantaverbi on ”vah”. ”Kuten” on ”ah” eli kuten ja ”ah” ovat sama kuin ”vah”. ”Saḿvomanáḿsi jánatáḿ” tarkoittaa ”vo manáḿsi sama jánatám”.

Teidän tulee tietää, että koko maailmankaikkeuden lähde ja myös kaikkien mikrokosmosten alkuperä on korkein Luoja. Teidän tulee ymmärtää että jokainen yksilötietoisuus tulee korkeimmasta Luojasta. Tätä perustotuutta ei pidä koskaan unohtaa. Erot yksilöiden välillä johtuvat niiden omien tekojen seurauksista, mutta teidän tulee muistaa aina, että kaikkien näiden mikrokosmosten alkuperä on yksi ja sama makrokosminen olento. Silloin ihmisten keskinäiset suhteet tulevat yhä läheisemmiksi. ”Saḿvomanáḿsi jánatáḿ”. Teidän tulee tietää tämä tosiasia, sitä ei saa unohtaa.

”Devábhágaḿ yathápúrve saḿjánáná upásate”. Sana ”deva” tulee kantasanasta ”div”. ”Div” tarkoittaa ”jumalainen olemassaolo”. ”Deva” merkitsee siis jumalaista olemassaoloa.

Maharśi Yájiṋavalkya sanoo: Dyotate kriidate yasmádudyate dyotate divi, Tasmáddeva iti proktah stúyate sarva devataeh.

Nuo jumalaisen Isän jumalaiset värähtelyt, jumalaiset ilmennykset ovat deva. ”Devábhágaḿ yathápúrve” – toisin sanoen menneisyyden jumailaiset värähtelyt. Miksi on käytetty sanaa menneisyys? Koska ihmisen sivilisaation sarastuksesta lähtien on ollut näitä jumalallisia värähtelyjä ja nämä jumalaiset värähtelyt eivät eivät tunne minkäänlaisia eroavaisuuksia. Myöskään toiminnan piirissä ei ole ollut mitään eroavaisuuksia. Tasa-arvoisuuta ja yhdenvertaisuutta on aina pidetty yllä.

Otetaan esimerkiksi ilma, valo, vesi, hengitys ja vastaavat – niiden suhteen ei ole ollut minkäänlaista eriarvoisuutta. Yhteiskunnassa esiintyvä eriarvoisuus on riistohaluisten ihmisten luomaa, sen ovat luoneet epämoraaliset ja rappeutuneet ihmiset. Teidän tulee noudattaa jumalaista järjestelmää eikä tiedän siis pidä etsiä mitään eroavaisuuksia ihmisten kesken. Devábhágaḿ yathápúrve. Jumalaiselle järjestelmälle on luontaista, ettei ole mitään eriarvoisuutta, mitään riistävää ja riistettyä luokkaa. Tämä luontainen piirre välttää eriarvoisuutta on ihmisten velvollisuus, se on heidän upásana, heidän olemassaolonsa päämäärä.

Samáni va ákuti”. Kun kaikki tulee samasta lähteestä, samalta Luojalta ja kun kaikki lopulta palaa samaan päämäärään, täytyy jokaisen yksilön sydämessä olla sama pyrkimys, sama kaipuu. Mutta epämoraalisten rappeuttavan toiminnan takia nuo riistetyt ja alistetut ihmiset pakotetaan unohtamaan päämääräänsä. He ajautuvat poispäin elämänsä päämäärästä. Tällaista ei pidä tehdä. Jokaisen pitää saada mahdollisuus kehittää luontaista kaipuutaan kohti Korkeinta.

”Samánáhrdayánivah”. Kun kaikki tulee samalta Luojalta ja kulkee samaa polkua pitkin kohti Korkeinta, pitäisikö silloin olla mitään eriarvoisuutta ihmisten kesken? Ei, sellaista ei saa olla. Kaikille tulisi suoda mahdollisuus, tulisi luoda sellaiset olosuhteet, että kenelläkään ei ole mahdollisuutta kokea että hänen tulevaisuutensa on synkkä, että tie eteenpäin on suljettu pysyvästi. Kaikki tässä maailmankaikkeudessa tulee saada tuntemaan kuuluvansa yhteen suureen ihmisperheeseen. ”Ek caoká, ek culhá, ek hyay mánav samáj” [Yksi keittiö, yksi uuni, yksi ihmisperhe]

”Samánamastu vo mano.” Kaikki mikrokosmokset tulevat samasta Makrokosmoksesta ja lopulta kaikki mikrokosmokset sulautuvat samaan, yhteen Makrokosmokseen. Niinpä sen ajan kun ihmiset ovat yhteiskunnassa, kun he ovat ilmenneessä maailmassa, heidän tulisi muistaa tämä korkein totuus: he ovat todellisuudessa yhtä, yksi olento joka ilmentää itseään monien eri elävien olentojen ja muotojen kautta. Ja kun näin tehdään ‒ eikä tämän noudattaminen ole lainkaan vaikeaa ‒ mitä silloin saadaan? Silloin saadaan yhteiskunta samáj-termin varsinaisessa merkityksessä. Ja tämä on kaikkien ihmisten korkein missio. Ne jotka eivät tunnusta tätä tosiasiaa ja ne jotka haluavat unohtaa tämän tosiasian, ovat yhteiskunnan vihollisia. Ne jotka kannattavat kastilaitosta, rotuerottelua, nurkkakuntaisuutta, ahdasmielisyyttä, kansallismielisyyttä ja jopa internationalismia, ovat laajan ihmisen yhteiskunnan vihollisia. Ihmisen yhteiskunta perustuu tai pikemminkin, sen tulisi perustua vain yhteen ismiin ja tuo ismi on universalismi.

1978