Sadviprojen asema yhteiskunnan kiertokulussa

Shudra-kausi

Primitiivisillä ihmisillä ei ollut minkäänlaista yhteiskuntaa, elämä muinoin oli täysin individualistista. Edes perheen käsitettä ei ollut. Elämä oli karkeaa ja älyllisesti kehittymätöntä. Tuolloiset ihmiset elivät suoraan luonnosta ja fyysinen voima määräsi fyysinen voima oli vallan mitta. Voimakkaat käyttivät hyväkseen heikompia, jotka joutuivat antautumaan vahvempien armoille. Siihen aikaan ihmisissä ei ollut vielä kehittynyt halua kartuttaa omaisuutta ei silloin ollut myöskään minkäänlaista älyllistä riistoa. Vaikka elämä oli karkeaa, se ei ollut kuitenkaan brutaalia.

Jos shudriksi määritellään ne, jotka elävät manuaalisella työllä tai palvelulla, silloin tätä ensimmäistä vaihetta, jossa elettiin luonnon kovien lakien armoilla, voisi nimittää shudra-kaudeksi, koska kaikki olivat fyysisen työn tekijöitä. Riippuvuus fyysisestä voimasta johti vähitellen siihen, että muutamat harvat tulivat fyysisen voimansa ansiosta johtavaan asemaan, heistä tuli shudrien johtajia.

Samanaikaisesti perhe kehittyi. Edellä mainittu johtajuus, joka aikanaan perustui fyysiseen voimaan, alkoikin vähitellen siirtyä isältä pojalle tai äidiltä tyttärelle johtuen osaksi heitä kohtaan tunnetusta pelosta ja kunnioituksesta, osaksi periytyneestä fyysisestä voimasta.

Ksattriya-kausi

Jotta kaikki fyysisesti voimakkaat henkilöt pystyisivät pitämään yllä valta-asemaansa, heidän on toimittava yhteistyössä lähistön johtajien kanssa. Yleensä tällaiset vahvat henkilöt olivat sukua keskenään vanhempien tai avioliittojen kautta. Vähitellen fyysisesti voimakkaat henkilöt muodostivat selkeän ryhmän ja lopulta luokan, joka tunnetaan nimellä ksattriya-luokka. Tätä kautta, jolloin johtajuuden kriteereinä olivat ainoastaan fyysinen ja aseellinen ylivalta, voidaan nimittää ksattriya-kaudeksi. Ksattriya-kauden johtajat olivat jättiläismäisiä ja vahvoja henkilöitä, jotka joiden valta perustui heidän voimaansa ja rohkeuteensa. He eivät juurikaan käyttäneet hyväkseen älyllisiä kykyjä.

Vipra-kausi

Seurauksena fyysistä ja psyykkistä ristiriidoista, älylliset kyvyt ja erilaiset taidot kehittyivät ja fyysinen voima menetti keskeisen asemansa sitä mukaa kun älyllisten taitojen kysyntä lisääntyi ksattriya-johtoisessa yhteiskunnassa. Oli myös tärkeää oppia käyttämään aseita, joten fyysisten voimapesien oli istuuduttava jonkun ruumiinrakenteeltaan tavanomaisen henkilön jalkojen juureen oppiakseen aseiden käyttöä ja sodankäyntitaitoa. Muinaisten kulttuurien mytologia kertoo lukemattomista tapauksista, jolloin sen ajan sankarin oli hankittava erityistä tietoa opettajilta. Myöhemmin tämä tieto ei enää rajoittunut aseiden käyttöön, vaan ulottui myös muille aloille, kuten taistelustrategia, lääkkeiden käyttö ja yhteiskunnan hallinnon järjestäminen. Niinpä riippuvuus älyllisestä kapasiteetista lisääntyi päivä päivältä, ja ajan mittaan todellinen valta siirtyi älymystön käsiin. Nämä älyköt oikeuttivat olemassaolon vain älynsä avulla, he eivät tehneet minkäänlaista fyysistä työtä oli loisia siinä mielessä, että he käyttivät hyväkseen muiden tekemää työtä. Tämä älyllisten loisten hallitsemaa aikakautta voidaan nimittää vipra-kaudeksi.

Vaikka viprat nousivatkin vaikutusvaltaiseen asemaan käyttämällä älyllisiä kykyjään, heidän on vaikeampaa tehdä älyllisestä ylivoimaisuudestaan periytyvää, kuin on asian laita ksattriya-luokan sen ominaisuuksien suhteen. Pyrkiessään pitämään valtaa harvojen käsissä, he yrittivät aktiivisesti estää ja estivätkin muita käyttämästä älyään levittämällä taikauskoa ja epärationaalisia ajatuksia (hindu-yhteiskunnan kastijärjestelmä on esimerkki tällaisesta). Keskiajalla yhteiskunta oli tällaisessa vaiheessa suuressa osassa maailmaa.

Vaeshya-kausi

Samalla kun yksi osa yhteiskuntaa riisti muuta yhteiskuntaa, syntyi tarve tuottaa ja jakaa kulutushyödykkeitä. Muutenkin tunnettiin suurta tarvetta kuljettaa elintarvikkeita ja muita tuotteita runsaan tuotannon alueilta muille alueille, joissa niistä oli pula. Myös heimojen välisissä kiistoissa yhteisöjen aineellisista resursseista tuli merkittävä tekijä. Tämä koski niin tuottajia kuin myös jakelun eri vaiheista huolehtivia kauppiaita. Näistä henkilöistä alettiin käyttää termiä vaeshya. Hallitsemalla taitavasti tuotanto- ja jakelukoneistoa, he alkoivat nousta yhä tärkeämpään asemaan yhteiskunnassa, kunnes tultiin tilanteeseen, jossa tästä yhteiskunnallisen elämän osa-alueesta tuli kaikkein tärkein ja hallitsevin. Nämä vaeshyat alkoivat siis nauttia johtavaa asemaa yhteiskunnassa, ja tätä aikakautta voidaan nimittää vaeshya-kaudeksi. Individualistisen suuntauksen ja laissez faire -ajatellun myötä kehittyy kapitalismin kausi ja tuotantovälineet siirtyvät yhä harvempien henkilöiden käsiin, ja näiden motivaationa on usein henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu ja riisto. Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että pyrkimys aineellisen hyvinvoinnin kartuttamisen ja keräämiseen on kehittynyt pitkälle.

Kartuttamisen jano sai heidät pyrkimään riistämään täydellisesti koko ihmiskunta, tämän seurauksena heistä tuli aivan oma luokkansa. Kaikki eivät voineet menestyä tässä ahneuden ja kartuttamisen kilpajuoksussa, joten vain muutamat harvat jäivät jäljelle, ja he saivat hallitsevan aseman yhteiskunnassa ja etenkin talouselämässä säädellen sitä pääomansa avulla. Suuren enemmistön luuli, että heidät päästettäisiin osallisiksi näistä resursseista, tai sitten heidät vain syrjäytettiin ja jätettiin vaille huomiota, ja voiman puutteen takia he eivät selvinneen kilvasta. Tällaisista henkilöistä tulee lopulta kapitalistien riistettyjä orjia. He ovat orjia, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palvella kapitalisteja näiden työntekijöinä ansaitakseen toimeentulonsa.

Kuten aiemmin todettiin, shudriksi määritellään sellaiset henkilöt, jotka saavat toimeentulonsa manuaalisesta tai fyysisestä työstä. Tällä kapitalismin kaudella yhteiskunnan suuri enemmistö joutuu tällaiseen shudran asemaan. Tästä aiheutuu laajamittaista kitkaa ja tyytymättömyyttä ja ihmisille sisäisiä ristiriitoja, sillä yhteiskunnan psyyke on luonteen dynaaminen ja itse mielikin on seurausta jatkuvista ristiriidoista.

Tällaiset olot antavat sekä välttämättömät että riittävät edellytykset sille, että fyysisen tai henkisen työn tekijät järjestäytyvät taisteluun kohtuutonta riistoa vastaan. Tätä voidaan nimittää shudra-vallankumoukseksi. Tämän vallankumouksen johtajat ovat henkilöitä, jotka ovat fyysisesti ja henkisesti kykeneviä syrjäyttämään kapitalistisen järjestelmän voimankäytön avulla, toisin sanoen he ovat myös ksattrioita. Niinpä kaoottisen siirtymävaiheen jälkeen yhteiskunnan sykli alkaa uudelleen: shudravksattriyavvipra jne.

Yksi aikakausi seuraa toista tässä sivilisaation syklissä. Tätä asteittaista muutosta voidaan nimittää evoluutioksi (kranti). Kahden aikakauden välisestä siirtymävaiheesta voidaan käyttää nimitystä yuga samkranti. Yhteiskunnan syklin koko kierrosta shudra-kaudesta kaikkien neljän vaiheen läpi nimitetään parikrantiksi. Joskus, ksamaja cakranun negatiivisen teorian inspiroima ryhmä ihmisiä käyttää fyysistä tai psyykkistä voimaa, kääntyy yhteiskunnan sykli (samaja cakra) taaksepäin. Tällöin muutos on vastaevoluutiota, siis sivilisaation sykli vastaista. Tästä voidaan käyttää termiä vikranti. Mutta jos yhteiskunnan sykli käännetään takaisin poliittisen painostuksen tai muun voimankäytön avulla lyhyessä ajassa, tällainen muutos on prati-viplava eli vastavallankumous. Tämä on vähän samaa kuin brahmacakran (maailmankaikkeuden kiertokulun) negatiivinen prati-saincara.

Niinpä sivilisaation kulkua ja kehitystä voidaan kuvata brahmacakrassa olevan kollektiivisen yhteisön sijainnilla ja etenemisvauhdilla sen lähestyessä purusottamaa.

Maailma on lyhytaikainen ja muuttuva kosmisen mielen ilmennys. Se on ikuisesti liikkeessä, ja tämä liike on luonnon ja elämän laki. Stagnaatio merkitsee kuolemaa. Niinpä mikään voima ei voi pysäyttää yhteiskunnan syklin etenemistä. Mikä tahansa ulkoinen tai sisäinen voima voi vain viivyttää tai nopeuttaa muutosta, mutta ei voi estää sen liikettä. Niinpä edistyksellisen ihmiskunnan tulisi heittää pois kaikki menneisyyden luurangot. Ihmisten tulisi nopeuttaa edistymisvauhtiaan hyödyttäen siten koko ihmiskuntaa.

Sellaiset henkiset vallankumoukselliset, jotka toimivat huolellisten suunnitelmien pohjalta saadakseen aikaan edistyksellisiä muutoksia ihmiskunnan kohottamiseksi fyysisellä, psyykkisellä tai henkisellä tasolla, noudattaen yaman ja niyaman periaatteita, ovat sadviproja.

Yaman periaatteet ovat ahimsa, satya, asteya, aparigraha ja Brahmacarya. Ahimsa tarkoittaa pidättymistä aiheuttamasta kärsimystä millekään vaarattomalle olennolle ajatuksin, sanoin tai teoin. Satya tarkoittaa sellaista mielen toimintaa tai sanojen käyttöä, jonka tarkoituksena on auttaa muita. Sen soveltaminen ei ole suhteellista. Asteya merkitsee pidättymistä varastamisesta, ja tämän ei tulisi rajoittua vain fyysiseen toimintaan vaan tulisi käsittää myös mielen toiminta. Kaikki teot tulevat alunperin mielestä, niinpä asteyan oikea merkitys onkin luopua halusta ottaa itselleen sellaista, mikä ei ole omaa. Aparigraha tarkoittaa luopumista sellaisista mukavuuksista, jotka ovat tarpeettomia fyysisen olemassaolon säilyttämiselle. Aparigraha tarkoittaa kokea Korkeimman läsnäolo ja auktoriteetti kaikissa fyysisissä ja psyykkisissä kohteissa. Tämä tapahtuu silloin kun yksilömieli värähtelee kosmisen tahdon mukaisesti.

Niyaman viisi periaatetta ovat shaoca, santosa, tapah, svadhyaya ja Iishvara pranidhana. Shaoca tarkoittaa sekä fyysistä että henkistä puhtautta. Mielen puhtaus saavutetaan hyvillä teoilla, hyväntekeväisyydellä ja muulla vastuullisella toiminnalla. Santosa tarkoittaa tyytyväisyyttä, sitä että hyväksyy mukisematta ja valittamatta oman fyysisen ja psyykkisen työskentelyn tulokset. Tapah tarkoittaa pyrkimystä saavuttaa päämäärä huolimatta tähän pyrkimykseen liittyvistä fyysisistä hankaluuksista. Svadhyaya tarkoittaa henkisten kirjoitusten ja muiden kirjojen opiskelua ja niiden hengen omaksumista. Koko maailmankaikkeutta ohjaa Ylin tietoisuus eikä mitään voida tehdä ilman Hänen erityistä käskyään. Iishvara pranidhana tarkoittaa että itsesuggestion omaisesti mielletään ajatusta siitä että jokainen on välikappale Korkeimman kädessä, pelkkä jumalaisen liekin kipinä. Iishvara pranidhana tarkoittaa myös ehdotonta uskoa Häneen siitä riippumatta hetkellisestä onnessa tai surusta, myötä- tai vastoinkäymisistä.

Vain ne, jotka noudattavat näitä kymmentä käskyä jokapäiväisessä ja henkisessä käytöksessään, ovat sadviproja. Tällaisen moraalisesti ja henkisesti voimakkaan sadvipran on perustavanlaatuinen ja elintärkeä suoritettavanaan yhteiskunnassa. Yhteiskunnallisen evoluution syklissä, jokaisella kaudella, ennen kuin uusi vaihe alkaa, tietyllä luokalla on johtava asema ja ylivalta. Pitäessään poliittista valtaa tällaisella luokalla on kaikki mahdollisuudet riistää yhteiskuntaa. Historia on osoittanut, ettei tämä ole pelkkä mahdollisuus, vaan näin on tapahtunut toistuvasti. Sadvipran velvollisuus on siten pitää huolen, ettei johtava luokka ryhdy riistoon. Neljä luokkaa shudra, työläiset; ksattriya, soturiluokka; vipra, älymystö; ja vaeshya, kapitalistiluokka piirtyvät selvästi esiin inhimillisen sivilisaation syklissä, ja kunkin luokan vähittäinen nousu johtoon ja rappeutuminen tulee jatkumaan tämän syklin puitteissa.

Elämä on dynaamista, ja samaja cakran liike jatkuu pysäytyksettä. Sykliä ei voida pysäyttää, sillä stagnaatio merkitsee kuolemaa.

Sadvipran tehtävä on siis huolehtia, ettei valtaapitävällä luokalla ole mitään mahdollisuutta riistoon. Niin pian kuin jokin luokka ryhtyy riistäjäksi, ihmisten enemmistön elämästä yhteiskunnassa tulee kurjaa; muutamat harvat nauttivat muiden kustannuksella, joiden osaksi tulee vain kärsiä. Tällaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa sekä muutama harva että suuret kansanjoukot rappeutuvat. Muutamat harvat (riistäjät) rappeuttavat itsensä antautuessaan liiallisiin fyysisiin nautintoihin, ja kansanjoukot (riistetyt) eivät voi kohottautua, koska maalliset ongelmat vievät heidän kaiken energiansa, ja heidän kaikki mielen aallot pyrkivät jatkuvasti psyko-fyysiseen yhdensuuntaisuuteen, muuttuen siten päivä päivältä karkeammiksi.

Niinpä sekä hallitsijoiden että hallittujenkin ja koko yhteiskunnan fyysisen, psyykkisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta on keskeisen tärkeää, että kukaan ei pääse riistämään muuta yhteiskuntaa. Sadvipra ei ole passiivinen sivustakatsoja. Hänen on osallistuttava aktiivisesti varmistaakseen ettei mikään yksilö tai ryhmä riistä muita. Tässä tarkoituksessa hän saattaa joutua turvautumaan jopa fyysiseen voimaan, sillä sadvipran on iskettävä riistämään pyrkivän valtaryhmittymän juureen. Siinä tapauksessa, että ksattriya-luokka ryhtyy riistoon, sadvipran on ehkä turvauduttava fyysiseen voimaan, ja silloin kun älymystö eli vipra-luokka dominoi, hänen on saatava aikaan vallankumous älyllisellä tasolla. Silloin kun vaeshyat dominoivat, sadvipran on mahdollisesti osallistuttava vaaleihin ja voitettava niissä, sillä vaeshya-luokka hallitsee demokraattisen järjestelmän avulla, joka antaa sille mahdollisuuden kohtuuttomiin etuihin.

4. heinäkuuta 1959

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *