Riisto ja pseudokulttuuri

Jo heti alkuun saanen todeta, että tässä maailmassa on esitetty monia teorioita; jotkut niistä ovat eläneet jonkin aikaa ja sitten vähitellen lakanneet olemasta. Jotkut teoriat ovat ilmestyneet kuin meteorit valaisten häikäisevästi lyhyen aikaa ja sitten häipyneet pimeyteen. Oleellisin seikka ei ole teorian pelkkä olemassaolo; tärkeää on, edistikö teoria hyvinvointia — muutoin sen tulo tälle maapallolle oli täysin tarpeetonta. Sellaiset teoriat eivät ole edes mainitsemisen arvoisia.

Mikä tahansa teoria, joka perustuu sama-samaja tattvaan (yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden periaatteeseen) sisältää hyvinvoinnin siemenen. Se voi elää hyvinkin pitkän aikaa — jopa ikuisesti — jos se viljelee ihannetta, joka tähtää kaikkien hyvinvointiin kaikkina aikoina. Tämä on olennaisen tärkeä seikka. Olen maininnut jo useita kertoja ja toistan jälleen, että liikkuessaan kohti sisäistä maailmaa ihmisten tulee säilyttää tasapaino ulkoisen maailman kanssa. Jos jotkut julistavat että ”vain Ylin tajunta on todellinen ja maailma on epätodellinen” (Brahma satyam jaganmithya), he eivät voi tehdä mitään tässä todellisuuden maailmassa. He pelkästään pettävät itseään — se on tekopyhyyden merkki. Rehellisen henkilön ei pitäisi koskaan turvautua tekopyhyyteen millään elämän alalla; missään olosuhteissa hänen ei tule tehdä kompromissia minkään epäoikeudenmukaisen teorian kanssa. Tämä on sääntö, tämä on oikein. Tarkoituksenmukaisuus sanelee tämän. Niinpä teidän, jotka haluatte olla todellisia ihmisiä, tulee jatkaa henkisiä harjoituksia (sadhanaa) sisäisessä elämässänne ja ponnistella lakkaamatta oivaltaaksenne Jumalan,sekä yhtä lailla ponnistellen teidän tulee pitää huoli siitä, ettei mitään sellaista järjenvastaista, epätoivottavaa tai vahingollista teoriaa levitetä ulkoisessa maailmassa, jolla voi olla huono vaikutus ihmismieleen. Teidän täytyy olla aina valppaita tässä asiassa. Siksi kehotin teitä vastustamaan kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta. Muutoin emme saavuta päämääräämme.

Ihmisen objektiiviseen maailmaan kuuluu uskonto, kulttuuri, politiikka, talous jne. Kuka voisi kieltää niiden olemassaolon? Se joka ne kieltää on petkuttaja, hän vääristää totuutta. Sellaiset ihmiset eivät voi koskaan tehdä hyvää itselleen tai maailmalle. He kärsivät aina dualismin mielisairaudesta (heidän sisäinen mielensä ja heidän ulkoiset ilmauksensa eivät vastaa toisiaan). Tämä dualismi aiheuttaa ihmisessä erittäin vakavan psyykkisen sairauden, joka lopulta tuhoaa hänet. Sama-samaja tattva eli uushumanismi vapauttaa ihmiset tästä dualismin sairaudesta, jotta he kykenevät tekemään hyvää sekä itselleen että muille kykyjensä mukaisesti, sillä jokaisella on jonkinlaisia kykyjä.

On olemassa erilaisia ryhmätunteen ja sosiotunteen lajeja. Pieni ryhmä, kuten perhe, voi esimerkiksi koostua vain muutamasta henkilöstä. On olemassa suurempia ryhmiä; kasteja, yhteisöjä, heimoja ja kansoja. Kaikkien näiden ryhmien taustalla piilee sama heikkous, sama psyykkinen sairaus. Tämän sairauden seurauksena ihmiset rajoittavat itsensä tiettyyn ryhmään; ja tämän rajaamisen seurauksena he kärsivät erilaisista komplekseista. Joskus he ylistävät toisia ja osoittavat heille suosiotaan sanoen: ”Kuinka hienosti tämä herra puhuu! Kuinka miellyttävästi hän käyttäytyy!” Itse asiassa tämä suosionosoitus tulee niiden henkilöiden taholta, jotka kärsivät samasta psyykkisestä kompleksista.

Taskuvarkaiden seurassa eräs varkaista puhuu kunnioittavasti: ”Sen ja sen varkaan sorminäppäryys on uskomaton — hän piti minua pilkkanaan!” Näin taskuvaras ylistää toista, koska hän kuuluu samaan ryhmään. Mutta se, joka ei kuulu varkaiden ryhmään,ei tule koskaan arvostamaan tällaista. Itse asiassa henkilö, joka kuuluu johonkin laajempaan ryhmään, puhuu aina halventavasti pienemmästä ryhmästä. Henkilö, jota kiinnostaa ainoastaan oma perhe eikä mikään muu, menee työhön, tulee kotiin ja lukee lehteä. Ne jotka ovat muodostaneet yhteisön kastin pohjalta — Koko Intian sen ja sen järjestön aktiivit  — mitä he tekevät? He arvostelevat tuota henkilöä sanoen: ”Hän ei välitä muusta kuin perheestään.” Ne puolestaan jotka toimivat hieman suuremman yhteisön kanssa — Koko Intian se ja se järjestö — sanovat heistä: ”Pyh! Heitä kiinnostaa vain heidän oma kastinsa. Onko se oikein?”

Mutta ne, joiden mieli on laajentunut enemmän, mitä he tekevät? He sanovat: ”Pyh! Nämä yhteisöt, nämä kastit — ne toimivat nationalismia vastaan. Jos olemme kiinnostuneita jostakin kastista, jostakin yhteisöstä ja muista vastaavista ryhmistä, viemme pohjaa nationalismilta. He ovat valtion vihollisia — he vahingoittavat yhteiskuntaa levittämällä ryhmäkuntaisuutta ja muita ahtaita aatteita!” Niinpä tämä ryhmä levittää nationalismia…

Kaikki he unohtavat kärsivänsä samasta taudista — ainoa ero on siinä, että toisen viitekehys on hieman laajempi kuin toisen. He saattavat todella olla hyvinkin tietoisia siitä tosiasiasta, että he kaikki kärsivät samasta taudista, mutta silti he levittävät tällaisia ihanteita, koska heitä motivoivat itsekkäät edut. Siten ne henkilöt, jotka rajaavat itsensä tietyn ympyrän sisään, oli sen ympärysmitta mikä tahansa, kuuluvat sosiotunteen piiriin. Siellä missä ei ole tällaisia rajoituksia tai rajanvetoja, missä ollaan edetty sosiotunteen tuolle puolen, sitä nimitän yleiseksi humanismiksi. Tämäkään ei ole mitään niin jaloa, että sitä kannattaisi ihastella.

Sosiotunteen vallitessa käy niin, että eräs tietty ryhmä riistää toista ryhmää ja tämä riistetty ryhmä vuorostaan riistää kolmatta. Voit huomata, että hinduyhteiskunnassa on monta kastia, ylhäistä ja alhaista. Voit kuulla monen ihmisen sanovan kerkeästi: ”Brahmiinit ovat vastuussa kaikesta tästä!” Mutta sama henkilö, jonka mielestä brahmiinit ovat vastuussa, kieltäytyy koskettamasta henkilöä, joka on hieman alempaa kastia kuin hän, jottei saastuttaisi itseään. Jotkut katsovat, että kaksi tai kolme kastia on vastuussa, mutta kieltäytyvät niin ikään koskettamasta alempaa kastia. Alhaisen tentuli bagdii -kastin henkilö valittaa: ”Brahmiinit ovat tuhonneet meidät!” Itse asiassa nämä kaikki ovat mainitsemani psyykkisen sairauden oireita. Henkilö, joka on rajoittunut tiettyyn piiriin, tuomitsee muut ryhmät. Sinun ei pitäisi koskaan pitää mitään kastia tai yhteisöä syypäänä yhteiskunnan tuhoutumiseen — tämä on täysin väärin. Olet itse siitä vastuussa.

Ne jotka ovat kyllin rohkeita lausumaan ääneen tämän totuuden selvin sanoin: ”Murskatkaa tämä rajoitusten kahle!” — heidän tietään sanotaan vallankumouksen tieksi. Ja ne jotka sanovat: ”Kaikki järjestyy pikkuhiljaa… miksi kiirehtiä?”– heidän tietään kutsutaan evoluution tieksi. He eivät voi koskaan viedä päätökseen mitään suurta tehtävää.

On vielä joitakin, jotka sanovat suoraan: ”Ei, ei, kuinka voisin vastustaa niitä periaatteita, joita esi-isäni, isäni, isoisäni ovat noudattaneet?” He ovat taantumuksellisia. He kärsivät pelkokompleksista, psyykkisestä sairaudesta; he pelkäävät omaksua uutta. He puhuvat korkealentoisesti, mutta pelko täyttää heidän sydämensä. He sanovat ulospäin: ”Me teemme samoin kuin esi-isämme tekivät.” Mutta heidän esi-isänsä käyttivät puusandaaleja kenkien sijasta ja shaaleja räätälien tekemien paitojen sijaan, söivät melassia sokerin sijasta ja joivat kaivovettä vesijohtoveden sijasta — tekevätkö he myös samoin?

Tiedän erään naisen, joka ei koskaan juo vesijohtovettä, koska hänen mukaansa ”ihmisiä kaikista kasteista työskentelee vesilaitoksessa — kuinka voisin juoda sellaista vettä?” Hän joi pelkästään Gangesin vettä — ikään kuin tätä vettä olisivat koskettaneet vain pyhät brahmiinit! Tämä haluttomuus omaksua uutta vanhan sijaan aiheutuu pelkokompleksista. Tämän sosiotunteen motivoimana tietty ryhmä vahingoittaa ja riistää toista ryhmää yhteiskunnallisella, taloudellisella sekä myös kulttuurin ja uskonnon alalla.

Nämä ryhmät pitävät yllä riistoa yhteiskunnassa synnyttämällä pelkokompleksin niiden mielessä, joita he haluavat riistää. He synnyttävät tunteen ”olemme huonompia, he ovat parempia” heidän mieleensä. Väistämättömänä seurauksena Intian ns. alempi kasti todella uskoo olevansa huonompi, ja tästä tulee syvään juurtunut tapa. Vaikka tarttuisit heitä kädestä ja kohteliaasti pyytäisit heitä istumaan lavitsallesi, he kieltäytyvät, koska vuosisatojen ajan he ovat kehittäneet sellaisen alemmuudentunteen. Synnyttämällä pelkokompleksin muissa ihmisissä em. ryhmät epäsuorasti synnyttävät heissä alemmuudentunteen ja itsessään ylemmyydentunteen. Näin he laajentavat yhteiskunnallista eriarvoisuutta kunnes yhteiskunnan puitteet särkyvät. Näin ei voi koskaan syntyä yhtenäistä yhteiskuntaa.

Ne, joilla on ylemmyydentunne ja valtaa, he tyydyttävät halujaan synnyttämällä alemmuuskompleksin muissa. Neljäkymmentäviisi tai viisikymmentä vuotta sitten varattiin erityiset osastot junissa niitä ihmisiä varten, joilla oli eurooppalainen puku ja ne, joilla oli intialainen puku,käännytettiin pois. Tämä on selvä esimerkki alemmuudentunteen synnyttämisestä ihmisten mielessä. Mikä oli seuraus? Se pelkästään tasoitti tietä psyykkiselle riistolle, ja tähän tukeutuen kaikkia muita riiston lajeja voitiin helposti toteuttaa. Jokin aika sitten pidettiin englannin kieltä taitamattomia sivistymättöminä ja vielä nykyäänkin — vaikka henkilö olisi etevä sanskritissa. Tämä on toinen esimerkki alemmuudentunteen synnyttämisestä.

Alemmuudentunteen synnyttämisen tarkoituksena onkin juuri ihmisten riistäminen psyykkisellä tasolla, ja juuri näin tapahtuukin monilla yhteiskunnallisen elämän aloilla. Saatat tavata jossain ilmoituskilpiä, joiden teksti on kirjoitettu sellaisella kielellä, jota paikalliset asukkaat eivät käytä. Mikä on kilpien tarkoitus? — antaa ihmisille tiettyä informaatiota. Jos kilven teksti on kirjoitettu hallitsevien riistäjien kielellä eikä riistettyjen kielellä — tai jos paikallinen kieli on painettu pienillä ja vaatimattomilla kirjaimilla alle — minkälaisen reaktion tämä aiheuttaa riistettyjen mielessä? Se synnyttää väistämättä alemmuuskompleksin heidän kielensä ja yhteiskunnallisen asemansa suhteen (orjien kieltä kutsutaan halventavasti ”kansankieleksi”) ja he kärsivät jatkuvasti tästä psyykkisestä sairaudesta. Näin valtaapitävät riistäjät kohdistavat epäsuoraa painetta toisiin, jotta heidän oma kielensä säilyttäisi arvostetun asemansa, ja alemmuudentunne alkaa kehittyä ihmisten mielessä: ”Niin, tuo on valtaapitävien kieli!”

Kun alemmuudentunne on syntynyt, hallitseva luokka käyttää sitä riistääkseen muita fyysisesti; ne joita sosiotunne motivoi, jatkavat yhteiskunnallista riistoaan tällä tavoin. He synnyttävät samanlaisen alemmuudentunteen myös muilla elämän aloilla; sen jälkeen seuraa psyykkinen riisto kuin itsestään selvänä asiana.

Psyykkistä riistoa on kahdenlaista. Joskus sitä esiintyy pelkästään psyyken alueella, ja joskus osittain psyyken alueella ja osittain muilla alueilla kuten talouden, politiikan, kulttuurin tai uskonnon alalla — kaikilla elämän aloilla. Siksi sanoin aikaisemmin, että sosiotunne on paljon vahingollisempi yhteiskunnalle kuin geotunne. Sosiotunteen motivoimina ihmiset unohtavat oikeutensa ja jopa sen että ovat ihmisiä; että heilläkin on oikeus elää ihmisarvoista elämää. Näin sosiotunne ylläpitää psyykkistä riistoa synnyttämällä alemmuuskomplekseja muissa, ja tämä psyykkinen riisto on kaikkien muiden riiston lajien perusta.

Sama tapahtuu myös talouden alalla. Jokin yhteiskunnallinen ryhmä, jota ohjaa tietynlainen yhteiskunnallinen tunne, riistää toista ryhmää. Ensiksi riistäjät kylvävät riistettyjen mieleen ajatuksen, että jälkimmäiset ovat alempiarvoisia kun taas edelliset ovat ylempiarvoisia — niinpä heillä on oikeus suurempiin etuisuuksiin, jopa oikeus riistää alempiarvoista yhteisöä. He ovat ensiluokan kansalaisia, riistetyt ovat toisen luokan kansalaisia.

Maailmanhistoriaa tarkasteltaessa nähdään, että milloin tahansa jokin ryhmä riisti toista taloudellisesti, se harjoitti ensin psyykkistä riistoa synnyttämällä alemmuudentunteen riistetyissä. Huomaat, että aina kun esiintyi taloudellista riistoa, oli psyykkinen riisto sen perustana. Jos tutkit taustaa syvällisesti, huomaat jatkuvan ja ovelan pyrkimyksen alemmuuskompleksin synnyttämiseksi.

Taloudellinen riisto syyllistyy kahteen asiaan: toinen on psyykkistaloudellinen riisto ja toinen on poliittistaloudellinen riisto. Kun psyykkistaloudellinen riisto yhdistyy poliittistaloudelliseen riistoon, siitä tulee kaksinverroin vaarallisempaa. Useimmat maailman maat ovat joskus olleet poliittistaloudellisen riiston uhreja — ja ovat vielä tänäänkin. Pelastaaksesi ihmiskunnan taloudelliselta riistolta (joko poliittistaloudelliselta tai psyykkistaloudelliselta) sinun tulee kohottaa ihmisten tietoisuuden tasoa, muutoin he eivät koskaan kykene menestyksellisesti vastustamaan psyykkistaloudellista tai poliittistaloudellista riistoa.

Intian kansaa innostettiin taistelemaan itsenäisyyden puolesta nostamatta tiedostamisen tasoa. Sen seurauksena Intia saavutti epäilemättä lopulta poliittisen vapauden, mutta ihmiset eivät ole toistaiseksi saavuttaneet poliittistaloudellista itsenäisyyttä. Vielä tänäänkin he ovat yhä psyykkistaloudellisen ja poliittistaloudellisen riiston uhreja. Tarkastelkaamme nyt kuinka tätä psyykkistaloudellista tai poliittista riistoa manipuloidaan. Sosiotunteen motivoimana jokin yhteisö yrittää väkivalloin hallita toista yhteisöä mottonaan ”me käytämme riistettyä yhteisöä tai sen maata (tässä yhteisö on tärkeämpi kuin maa) raaka-ainelähteenä. Jalostaminen tapahtuu meidän alueellamme, ja sen jälkeen pidämme riistettyä maata tuotteittemme markkinointialueena.”

Mitä taloudellisesti kehittymättömät yhteisöt voivat tehdä tässä tilanteessa? Niiden on pakko ruveta vahvojen maiden tai yhteisöjen orjiksi sen pelkokompleksin vuoksi, joka on syntynyt heidän takapajuisuudestaan tai köyhyydestään. Ja mikä on tällaisen orjuuden tulos? Seuraavassa vaiheessa riistetyt huomaavat, että heistä on tehty raaka-aineen tuottajia ja valmiiden tuotteiden kuluttajia. Ne romahtavat taloudellisesti. Tällaista tapahtuu sekä psyykkistaloudellisen että poliittistaloudellisen riiston seurauksena. Älykkäiden ihmisten tulisi analysoida tätä huolellisesti. Kun tätä riistoa harjoitetaan voimankäytön avulla, se on poliittistaloudellista riistoa; mutta kun se tapahtuu ovelan älyllisen strategian eikä fyysisen voimankäytön avulla, se on ensisijaisesti psyykkistaloudellista riistoa.

Oli tämä psyykkistaloudellinen tai poliittistaloudellinen riisto sitten minkä luonteista tahansa, sen väistämätön seuraus on, että riistäjät eivät pelkästään riistä ihmisiä suoranaisesti tai epäsuorasti vaan myöskin hallitsevat heitä. Tämä tekee riiston helpommaksi vallassa oleville.

Entäpä ne, jotka eivät hallitse, mutta riistävät epäsuorasti? He varustavat vallassa olevat vaurautensa avulla. Tämän seurauksena johtavat luokat, jotka varakkaat riistäjät ovat ostaneet, voittavat vaalit rahojensa avulla ja tekevät kaikkensa miellyttääkseen heitä. Julkisesti he imartelevat heitä, kun taas yksityisesti he puhuvat yhteiskunnallista, taloudellista ja poliittista riistoa vastaan; mutta itse asiassa he kannattavat tätä riistämistä. Olen nimittänyt näitä ihmisiä suunpieksijävallankumouksellisiksi. He pitivät pitkiä puheita riistoa vastaan mutta he tekevät käytännössä päinvastoin.

Olen jo maininnut, että reformistit, uudistajat, ovat hieman parempia kuin nuo suunpieksijävallankumoukselliset. Reformistit sanovat: ”Kulkekaamme hitaasti uudistusten tiellä.” Mutta he itse asiassa toivovat sitä, että riisto jatkuisi keskeytymättä. Maailmassa on ollut monta reformistia, mutta todellisuudessa he eivät ole halunneet yhteiskunnan hyvinvointia, he halusivat vain ylläpitää riistoa paikkaamalla järjestelmää sieltä täältä.

Olet kenties pannut merkille kuinka monet ihmiset pitävät pitkiä puheita kastijärjestelmän ja kastittomien koskettamattomuuden vastustamiseksi sanoen: ”Ei, kaikki ovat tasa-arvoisia. Minä syön ruokaa, jota mikä tahansa kasti on koskettanut. Jos annat minulle suodatettua vettä puhtaassa lasissa, en epäröi juoda sitä — katsokaapa vain!” Ja yleisö osoittaa suosiotaan: ”Hyvä, hyvä!” Näitä ihmisiä kutsutaan reformisteiksi; mutta heidän sisäinen tarkoituksensa oli ylläpitää kastijärjestelmää. Jos he olisivat todella halunneet poistaa kastijaon, he olisivat julistaneet: ”Syy tähän kastittomien koskettamattomuuteen on kastijaossa.

Kastijaon avulla ihmiset on jaettu ylhäisiin ja alhaisiin, niihin joita voi koskettaa ja niihin joita ei voi koskettaa. Murtakaamme nämä kastien kahleet!” Jos heillä olisi ollut rohkeutta julistaa näin suoraan, heistä olisi tullut vallankumouksellisia . Mutta heiltä puuttui tällaista rohkeutta ja siten he aiheuttivat suunnatonta vahinkoa ihmiskunnalle viivästyttämällä vallankumousta. Reformistit eivät milloinkaan toivo yhteiskunnan parasta. Pikemminkin he pyrkivät kaikin keinoin ylläpitämään yhteiskunnallisia epäkohtia. Heitä motivoi joko pelko tai halveksittava oveluus. Ja kun ne, joita niin kauan riistettiin poliittistaloudellisella alalla, alkavat lopulta tiedostaa riiston, reformistit menettävät arvovaltansa ja kannatuksensa.

Ne, jotka ovat harjoittaneet suoranaista riistoa poliittistaloudellisella alalla, menettävät varmasti lopulta kansansuosionsa; kun ihmisten silmät ovat avautuneet, mitkään temput tai strategiat eivät voi onnistua. Tällöin riistäjät eivät voi astua askeltakaan eteenpäin ilman byrokratian apua; ja tämän byrokratian suojassa he jatkavat toimintaansa. He eivät voi enää näyttäytyä tiedostaville kansanjoukoille, he eivät voi toimia itsenäisesti.

Näin byrokratia muuntuu tässä prosessissa eräänlaiseksi oligarkiaksi ja tämä kauhistuttava oligarkia sortaa yhteiskuntaa kuin raskas taakka. Tämä on todella turmiollista ja sietämätöntä yhteiskunnalle. Jotta yhteiskunta voitaisiin vapauttaa tällaisesta kestämättömästä tilanteesta, tulisi ihmisten tiedostamisen tasoa kohottaa: heidän silmänsä tulisi avata tiedon avulla. Antakaamme heidän ymmärtää mitä, miksi ja missä — niinpä opiskeleminen on olennaisen tärkeää.

Tämän ohella uskonnolla on hallitseva asema ihmisen mielessä. Tiedäthän, että ns. uskonnot perustuvat dogmeihin. Uskonnon levittäjät eivät koskaan välittäneet saarnata Bhagavad dharmaa — universaalisesti sovellettavissa olevaa ihmisen dharmaa, joka on vapaa kaikenlaisesta kapea-alaisuudesta — pikemminkin he aina pelkäsivät ja välttivät sitä. Mitä he ovat saarnanneet sen sijaan? He ovat aina julistaneet: ”En puhu omalla äänelläni, puhun taivaan äänellä. Olen Jumalan sanansaattaja. Älkää pitäkö sanojani minun sanoinani — ne ovat Jumalan sanoja ja niin teidän on ne hyväksyttävä. Teidän ei pidä kysellä, ovatko ne oikein vai väärin, kyseleminen on syntiä. Jos kysyt, kielesi putoaa pois!” He ovat kiristäneet dogmien hirttosilmukkaa ihmisten kaulan ympäri niin että he pelkäävät astua askeltakaan rajan ylitse ajatellen: ”Kuinka hirveää! Jos teen noin tulen palamaan helvetin tulessa ikuisesti!”

Niinpä ne, jotka pyrkivät sitomaan eri yhteisöjä dogmien kahleisiin edellä mainitulla tavalla ovat ns. uskonnollisia johtajia tai guruja, he ovat saaneet aikaan valtavasti vahinkoa yhteiskunnalle. Eri uskonnolliset ryhmät ovat käyneet monta veristä taistelua, koska heidän dogminsa ovat olleet täysin vastakkaisia: jos yksi ryhmä kääntyi rukoilemaan pohjoista kohden, kääntyi toinen etelään. Heidän johtajansa taas ajoivat omia itsekkäitä etujaan sanoen: ”Nämä ovat Jumalan käskyjä.”

Näin yksi ryhmä on riistänyt muita ja yrittänyt luoda satelliittiryhmiä. Jokin vauras yhteisö yrittää esimerkiksi käyttää jotain toista vähemmän kehittynyttä yhteisöä satelliittiryhmänään. He siis yrittävät päästä käsiksi heidän raaka-aineisiinsa ja pakottaa heidät ostamaan valmiita tuotteita, joita he valmistavat omissa tehtaissaan. Tätä pyrkimystä muuttaa heikot yhteisöt satelliiteiksi tapahtuu myös uskonnon alalla. Uskonnon levittäjät elävät joutilasta elämää niiden varoilla, jotka haluavat luoda satelliitteja. Useimmat näistä uskonnonlevittäjistä eivät edes tiedosta sitä, että he auttavat riistäjiä muodostamaan satelliittiryhmiä, mutta jotkut tekevät sen tietoisesti.

Sinun tulee avata niiden silmät, jotka eivät oivalla tätä tosiasiaa ja auttaa heitä tiedostamaan sen. Anna uushumanismin aatteiden tavoittaa heidän korvansa ja juurtua heidän sydämeensä! Vapautuneen älynsä avulla he heittävät harhakuvitelmansa romukoppaan. Mutta ne jotka harkiten saarnaavat epäoikeudenmukaisuutta synnyttäviä dogmeja, tulevat olemaan raivoissaan ja väkivaltaisia kuullessaan totuuden julistusta. Olkoot vain — täyttäkööt he synnin maljansa ääriään myöten. Heidän loppunsa on väistämätön — heidän tuhonsa on heidän kova kohtalonsa.

Lähemmin tarkastellessasi voit nähdä myös uskonnon alalla tiettyjä rikkaita ihmisiä, jotka manipuloivat niitä jotka käyttävät tätä riistokoneistoa, tietoisesti tai tietämättään; he haluavat luoda satelliittejaan. Kaikilla elämän aloilla tulet löytämään rikkaiden ihmisten muodostamia taustavoimia.

On vielä yksi näkökohta — kulttuuri. Kuten tiedät, ihmisen elämän hienosyisempiä ja suloisempia ilmaisumuotoja nimitetään yleensä kulttuuriksi. Joku tarjoaa sinulle ruokaa: voit syödä sen pesemättä käsiäsi tai voit syödä sen peseydyttyäsi ensin. Tätä hienostunutta tapaa syödä hygieenisesti sanotaan syömisen kulttuuriksi, ja niitä toimintoja jotka ilmaisevat elämän hienosyisempiä ja suloisempia näkökohtia kutsutaan kulttuuriksi yleisesti. Ihmiskunnan kulttuuri on yksi, mutta sen ilmenemismuodoista on olemassa joitakin paikallisia muunnelmia.

Tuo nimenomainen yhteisö, jota motivoi sosiotunne, jonka avulla se riistää muita, yrittää tuhota muiden yhteisöjen paikalliset kulttuurin ilmentymät. Se pakottaa muita yhteisöjä omaksumaan sen kielen, pukeutumistavan ja ihanteet ja luo täten maaperää riistolle halvaannuttamalla nuo ihmiset psykologisesti. Näin sosiotunteen ohjaamina nämä ihmiset harjoittavat riistoa kulttuurin alalla. Tätä tapahtuu kaikkialla maailmassa. Eikö sinun jalo tehtäväsi ole pelastaa nämä yksinkertaiset ja vainotut ihmiset riistolta? Varmasti on. Ne teistä, jotka eivät ole oivaltaneet tätä aikaisemmin, ymmärtävät sen nyt selvästi; tai tulet kuulemaan sen uudelleen toisilta. Ihmiset on pelastettava. Miksi viattomat ihmiset pitäisi pakottaa elämään kuin uhrieläimet? Tätä ei tule sallia.

Oletetaan, että tietyn yhteisön taide (teatteri, elokuvat) on korkeatasoista, mutta rikkaiden ihmisten lukumäärä tässä yhteisössä on suhteellisen alhainen. Erään toisen yhteisön kulttuuri on hyvin kehittymätöntä, mutta heidän keskuudessaan on enemmän rikkaita. Nyt jälkimmäinen ryhmä haluaa ylläpitää riistävän asemansa tuohon ryhmään nähden, jolla on kehittyneempi kulttuuriperintö — ja eräs tapa halvaannuttaa ihmiset psyykkisellä ja psyykkistaloudellisella alalla on kulttuurinriisto — tyrkyttää ala-arvoista elokuva- ja näytelmätaidetta näille hyville ihmiselle.

Kuten tiedät, mielelle on luonteenomaista alentaa itseään, se virtaa helpommin alaspäin kuin ylöspäin. Niinpä, jos jotkut ihmiset rikkautensa avulla tyrkyttävät huonoja elokuvia ja näytelmiä toisille, tämä murtaa heidän selkärankansa ja he halvaantuvat. Ja nämä halvaantuneet, selkärangattomat ihmiset eivät koskaan kykene vastustamaan yhdessä mitään kulttuuri- tai muutakaan riistoa. He eivät koskaan kykene siihen, sillä he ovat mieleltään täysin kuolleita — heidän kykynsä nostaa päätään vastalauseeksi on murskattu ikuisiksi ajoiksi. Kuinka he voivat nostaa päätään jälleen?

Tätä kulttuurinriistoa toteutetaan pseudokulttuurin levittämisen avulla. Jokaisen rehellisen, hyveellisen ja järkevän ihmisen tulee taistella tätä pseudokulttuuria vastaan ja innostaa myös muita tekemään samoin. Jos tätä ei tehdä, ihmiskunnan tulevaisuus on tuomittu. On oikein taistella poliittisen vapauden, yhteiskunnallisen vapautumisen puolesta, mutta jos kulttuurin selkäranka on murtunut, kaikki ponnistelut valuvat tyhjiin — aivan kuin uhraisi puhdistettua voita uhrituleen joka on sammunut tuhkaksi. Jos selkäranka on murtunut, on mahdotonta pitää päätään pystyssä. Voidaanko olettaa niiden, joiden niska ja selkä on taittunut pseudokulttuurin painon alla, pitävän päätään pystyssä millään elämän alalla? Niinpä jokaisen järkevän ihmisen ehdoton velvollisuus on pelastaa viattomat ihmiset pseudokulttuurilta.

Kolkata, 21. maaliskuuta 1982