Neohumanismi on perimmäinen suoja

Humanismin tausta

Tämän päivän ihmiskunta on epäilemättä edistynyt jonkin verran älyn, viisauden ja järkiperäisyyden alalla. Ihmiset tulivat tähän maahan noin miljoona vuotta sitten. Tämän päivän ihmisen tunteet, toiveet, ahdistukset ja pettymykset, surut ja huolet, ilot ja tuskat, kyyneleet ja hymyt ovat melkein samanlaisia kuin noiden primitiivisten ihmisten. Erona on vain se, että nykyajan ihmisten tunteet ovat syvempiä kuin heidän esi-isiensä ja -äitiensä.

Ei ainoastaan tunteiden syvyys ole lisääntynyt, vaan tämän myötä heidän ajattelunsa omaperäisyys on myös lisääntynyt. Humanismiin sisältyy ihmisten kaikkien täydellisten ja epätäydellisten ominaisuuksien summa; ja kun nuo korkeammat ajatukset ja ideat yhdistetään, ne muodostavat koko humaanisuuden, täyden ihmisyyden.

Englannin kielen sanaa human (ihminen, inhimillinen) käytetään sekä nimisanana että laatusanana kuvaamaan ihmistä, jolla on sekä täydellisiä että epätäydellisiä ominaisuuksia. Jos käytän sanaa humanismi kuvaamaan entisaikojen ihmisten ihanteita, ja jos käytän samaa termiä kuvaamaan nykyajan ihmisiä, onko siitä mitään haittaa? Voin tehdä niin, mutta en tee, koska menneitten aikojen ihmiset eivät täysin ymmärtäneet mitä humanismi on, he eivät osanneet analysoida sitä oikein. Humanismin syvempiä merkityksiä ei tutkittu tarkoin menneisyydessä, eikä sitä tehdä vielä nykyäänkään. Ihmisen historian viimeisen miljoonan vuoden aikana ihmiskunnalle ei ole tehty oikeutta; tiettyä luokkaa, tiettyä osaa on pidetty tärkeämpänä kuin muita ja samalla ihmiskunnan muita osia on laiminlyöty. Esimerkiksi kun sotilas uhraa henkensä taistelukentällä, hänen kuolemastaan kirjoitetaan suurin otsikoin sanomalehdissä, mutta samat lehdet eivät mainitse mitään niistä vaikeuksista, joita hänen leskensä kohtaa kasvattaessaan heidän pientä perhettään miehen kuoleman jälkeen. Tällä tavoin on jaettu yksipuolista oikeutta.

Vaikka asia liittyy kielioppiin eikä sitä ole helppo muuttaa tuossa tuokiossa, englannin kielen sana man tarkoittaa yleisessä merkityksessään sekä miestä että naista. Miksi sitten woman (nainen) ei tarkoita myös miestä ja naista? Tämä on myös yksipuolista oikeutta. Man on miespuolinen sana, mutta man on myös yleistä sukua.

Ihmiset ovat ontuneet eteenpäin läpi historian viimeisen miljoonan vuoden aikana kantaen tämän puutteellisen yhteiskuntajärjestelmän taakkaa; kaikille ei ole suotu yhtäläisiä oikeuksia.

Siksipä sanon, että oikeutta ei ole tehty sen paremmin ihmiskunnalle (abstrakti ajatus ihmisistä) kuin ihmisyydellekään (abstrakti ajatus ihmisten tekemistä töistä). Nyt on korkea aika nostaa arvoon maahan poljettu ihmiskunta, maahan poljettu ihmisyys. Usein jotkut ihmiset ovat jääneet jälkeen nääntyneinä ja tuupertuneet maahan kädet ja polvet ruhjoutuneina ja vaatteet liassa. Sellaiset ihmiset on heitetty syrjään vihaisesti ja heistä on tullut yhteiskunnan hylkiöitä, heidät on pakolla eristetty yhteiskunnallisen elämän valtaväylältä. Tällaisen kohtelun he ovat saaneet. Vain harvat ovat välittäneet nostaa ylös ja auttaa eteenpäin noita ihmisiä, jotka ovat jääneet jälkeen.

Kun jotkut ihmiset alkoivat edistyä, he ajattelivat enemmän itseään ja vähemmän muita, eivätkä he ajatelleet eläimiä ja kasveja.

Tarvitaan uusi määrittely

Mutta jos tarkastelemme asiaa huolellisesti, on aivan selvää, että yhtä lailla kuin minun elämäni on tärkeä minulle, on toisten elämä tärkeä heille itselleen. Jos emme anna tarpeeksi arvoa kaikkien luontokappaleiden elämälle, koko ihmiskunnan kehitys tulee mahdottomaksi. On ehdottoman turmiollista, jos ihmiset ajattelevat enemmän itseään yksilöinä tai pienen perheensä, kastinsa tai heimonsa puitteissa eivätkä ajattele lainkaan kollektiivisesti. Samoin, jos ihmiset laiminlyövät koko elollisen maailman, kasvimaailman, eläinmaailman — eikö tämä ole todella vahingollista? Siksi sanon, että ihmisyyttä ja humanismia on välttämättä selitettävä uudessa valossa, ja tämä uudelleen selitetty humanismi tulee olemaan arvokas aarre ihmiskunnalle.

Neohumanismin laajentaa humanismia

Mitä sitten on neohumanismi? Neohumanismi on menneisyyden humanismia, nykyhetken humanismia ja juuri selitettyä tulevaisuuden humanismia. Ihmisyyden ja humanismin selittäminen uudessa valossa tulee avartamaan inhimillisen edistyksen tietä, tekee sen helpommaksi kulkea. Uushumanismi tulee antamaan uutta inspiraatiota ja luomaan uuden tulkinnan käsitykselle ihmisen olemassaolosta. Se auttaa ihmisiä ymmärtämään, että ihmisten, tämän luodun maailmankaikkeuden kaikkein harkitsevimpina ja älykkäimpinä olentoina tulee myöntää, että vastuu koko maailmankaikkeudesta on heillä.

Uushumanismi on humanismia uudelleen selitettynä ja uudelleen levitettynä — filosofia, joka saa ihmiset ymmärtämään, että he eivät ole pelkästään tavallisia luontokappaleita. Tämä filosofia vapauttaa heidät kaikista alemmuudentunteista ja puutteellisuuksista ja saa heidät tiedostamaan oman tärkeytensä — se innostaa heitä rakentamaan uuden maailman. Olen jo selvittänyt, miten vääristynyt humanismi on aiheuttanut suunnatonta vahinkoa maailmassa ja tekee sitä vieläkin. Jollei sitä korvata uushumanismilla, se saattaa viedä ihmiskunnan tuhoon.

Humanismin vääristynyt tulkinta

Keitä ovat ne ihmiset, jotka levittävät tätä vääristynyttä humanismia? Ne ovat ihmisiä, joita motivoi valehumanistinen strategia. He käyttävät tätä strategiaa omien itsekkäiden etujensa ja ryhmänsä etujen tavoitteluun sen sijaan että sallisivat ihmiskunnan kulkea kohti uushumanismia.

Kuinka sitten voidaan korjata näiden ihmisten luoma tilanne? Johtamalla tämä vääristynyt humanismi kohti uushumanismia me saatamme luoda uuden ihmelääkkeen kaikkiin psyykkishenkisiin sairauksiin. Mutta jos sen sijaan sallimme ihmiskunnan kulkea valehumanismin polkua, ihmiskunnan yhteiskunnallinen, taloudellinen ja henkinen elämä sekä kulttuuri tulevat olemaan täynnä vääristymiä ja vikoja, jotka saastuttavat ja alentavat ihmismielen. Olen jo viitannut näihin vikoihin yksityiskohtaisesti.

Puhukaamme yleislääkkeestä. On olemassa yleensä kahdentyyppisiä ihmisiä, jotka aiheuttavat vääristymiä ihmiskunnan keskuudessa ehkäisemällä ihmiskunnan liikettä kohti uushumanismia. Toinen ihmistyyppi tekee niin tietämättään; he eivät huomaa lainkaan, miten suurta vahinkoa he aiheuttavat yhteiskunnalle ja eläin- ja kasvikunnalle jotka liittyvät ihmisiin.

Toinen ihmistyyppi toimii tietoisesti ja harkitusti valehumanistisen strategian avulla. Olen kuvannut heitä ihmiskameleonteiksi — he vaihtavat väriä vähän väliä. Voimme odottaa heiltä kahdenlaista vastareaktiota, jos esitämme heille uushumanismin fyysis-psyykkishenkiset näkökohdat. Jotkut sanovat: ”Voi minkä suuren virheen teinkään! Olen kirjoittanut niin monta artikkelia, joissa olen arvostanut tarpeettomasti sitä ja sitä henkilöä. Tästä lähtien en tee enää sellaista virhettä. Kun näkökulmani oli sumuinen, en voinut nähdä hänen puutteitaan ja heikkouksiaan — mutta nyt kun olen ne havainnut, kuljen oikeaa tietä ja yritän tehdä hyvää muille.”

Mutta niistä, jotka ovat vahingoittaneet ihmisiä tietämättään, henkilöt, jotka ovat itsekkäitä, eivät tule myöntämään virhettään vaikka he sen huomaisivatkin. He sanovat: ”Katsokaas, näyttää siltä, että tein virheen ja se ja se on sen osoittanut. Tämä on suuri loukkaus minua kohtaan — en voi suvaita sitä! Vaikka hän olisi saattanut sanoa totuuden, ei arvolleni sovi sitä myöntää. Se on liian nöyryyttävää! Jos myönnän, että olen vahingoittanut ihmisiä, se tulee tahraamaan maineeni. Kuinka voisin sallia sellaista? Niinpä kuljen edelleen samaa tietä kuin olen aina kulkenut, en tule koskaan myöntämään virhettäni. Tulen pikemminkin edelleen pysymään kannassani että se, mitä olen tehnyt, on oikein. Tästä voi olla vahinkoa ihmisille, mutta minun täytyy varmistua siitä, että kunniaani ei loukata.”

Yleisesti ottaen tulet kohtaamaan näitä kahta ihmistyyppiä yhteiskunnassa. Viedessäsi uushumanismin sanomaa jokaiseen taloon tulet kohtaamaan nämä kaksi ihmistyyppiä. Mutta toivon että ne, jotka ovat omaksuneet tietämättään valehumanistisen strategian, huomaavat virheensä ja parantavat tapansa. Silloin voit käyttää heitä välittömästi yleisen hyvinvoinnin levittämiseen.

Jokin aika sitten sanoin, että sinun tulee viedä ihmiset tämän pimeyden verhon tuolle puolen punaiseen aamuruskoon, jotta he voisivat parantaa tapansa ja jotta heistä tulisi ihmiskunnan arvokkaita aarteita. Noista itsekkäistä ihmisistä, jotka ovat vihamielisiä näitä ajatuksia kohtaan, tulee voimattomia, sillä ne joita ego vie harhaan, kadottavat älykkyytensä. Se joka vastustaa haavoittuneen egonsa vuoksi, kärsii lopulta tappion. Kun ego on paisunut, älyn käyttö taantuu. Ja se jonka äly on pieni, on helppo voittaa. Niinpä heistä ei pidä olla huolissaan.

Mutta ne, jotka noudattavat tietoisesti valehumanistista strategiaa ja jotka kieltäytyvät korjaamasta käytöstään, tulevat ottamaan avuksi monisanaisuutensa, kaikki kykynsä, kaikki hallussaan olevat aseet — koska heillä ei ole mitään muutakaan keinoa. Ehkäpä heillä saattaa olla jokin halun häivähdys muuttaa tapansa — kunnes he huomaavat kuinka musta heidän koko menneisyytensä on ja uushumanismin mittapuun mukaan he ovat pelkkää väärää kultaa, ja on varmaa että kun tiedostavat ihmiset huomaavat heidän todellisen luonteensa, he heittävät heidät surutta historian roskalaatikkoon.

Tähän mennessä olen selvittänyt teille uushumanismin lähestymistapaa. Olen sanonut, että humanismi uudelleen selitettynä on uushumanismia. Nyt herää kysymys siitä, miten kulkea uushumanismin tietä, miten panna se täytäntöön. Kuinka taistella niitä vastaan, jotka ovat omaksuneet valehumanistisia strategioita ja tieten tai tietämättään aiheuttaneet suurta vahinkoa ihmisille? Molemmat kysymykset ja samoin niiden vastaukset liittyvät yhteen.

Ihmisenä oleminen ei ole pelkästään fyysistä, psyykkistä tai henkistä; se sisältää kaikki kolme. Mikä on siis oikea lähestymistapa? Ensimmäinen askel on henkinen käytäntö, kultti. Mitä se on? Koko kosmologiseen järjestelmään kuuluu fyysinen, materiaalinen maailma, jota säätelee makropsyykkinen olemus. Tämän makropsyykkisen olemuksen tuolla puolen on korkein henki.

Itse asiassa maailmankaikkeutemme on makropsyykkinen luomus (Kosmisen mielen ajatus), eivätkä ihmiset voi mitenkään kieltää tätä fyysistä maailmaa. On analysoitava tarkasti tämän fyysisen maailman ristiriitaisuuksia, ja tätä erittelyä suorittaa mikropsyykkinen olemuspuoli (yksilömieli). On useita ihmisiä, joilla on suunnattomasti psyykkisiä voimavaroja, mutta heillä ei ole selvää ajatuslinjaa. Niinpä he ajattelevat virheellisesti, ja virheellisen ajattelun seurauksena on virheellinen toiminta. Nuo ihmiset ovat vailla todellista opastusta psyykkisessä maailmassa, he eivät löydä tietään kohti makropsyykkistä olemusta.

Kun joku tekee väärin, meillä on taipumus tuomita hänet joka askeleella. Meidän tulisi oivaltaa, että sellainen henkilö kärsii eräänlaisesta makropsyykkistä sairaudesta ja sellaisen sairauden parantamiseksi meidän on esiteltävä hänelle uushumanismin filosofia. Jos emme tee niin, on se meidän rikoksemme.

Mistä sitten makropsyykkinen olemus on peräisin? Mikropsyykkinen olemus (yksilömieli) koostuu useista ektoplasmoista, ja nämä ektoplasmat ovat suoranaisesti peräisin makropsyykkisestä ektoplasmasta ja epäsuorasti makrohengestä (korkeimmasta hengestä). Toisaalta meidän on annettava oikeaa hengenravintoa ihmisille, jotta he ajattelisivat oikealla tavalla, toisaalta meidän on annettava oikeaa ohjausta mikropsyykkisille ektoplasmoille (yksilömielille), jotta ne liikkuisivat kohti makrohenkeä. Tässä suhteessa olemme niin ikään epäonnistuneet velvollisuudessamme; olemme tehneet toisen rikoksen.

Neohumanismin tien kolme vaihetta

Kehittääksemme terveen ihmisyyden meidän olisi pitänyt antaa ihmiselle oikeaa ohjausta filosofiassa, tieteissä, kaikilla ihmistiedon aloilla — mitä emme tehneet. Olemme käyttäneet tiedettä enemmän tuhoaviin tarkoituksiin kuin hyväntahtoisten päämäärien saavuttamiseksi, olemme vääristäneet ihmisten ajattelun, olemme harkitusti johtaneet ihmisiä harhaan sen sijaan että olisimme johtaneet heitä oikealle tielle. Olemme opettaneet ihmisiä ajattelemaan mikä pommi voi tappaa monta miljoonaa ihmistä yhdellä kertaa — mutta emme ole koskaan levittäneet filosofiaa, joka opettaisi heitä ajattelemaan, kuinka miljoonat ihmiset voisivat hyötyä psyykkishenkisistä harjoituksista. Niinpä nykyihmiset ovat väärällä tiellä ja tarve muuttaa suuntaa on polttava. Ainoa pelastus on uushumanismi.

Uushumanismin tiellä on kolme vaihetta. Ensimmäinen on henkinen käytäntö. Mitä on henkinen käytäntö? Se on fyysis-psyykkis-henkistä. Tämä fyysis-psyykkishenkinen prosessi näyttää sinulle kuinka voit poistaa psyykkisen maailman ja myös ulkoisen maailman puutteellisuudet ja se tekee sinut kykeneväksi kulkemaan kohti henkistä maailmaa viivyttelemättä. Tämä liike kohti henkistä päämäärää auttaa sinua myös luomaan itsellesi perustan psyykkiseen ja fyysiseen maailmaan, jotta kykenet palvelemaan ihmisiä enemmän. Tätä minä kutsun henkiseksi käytännöksi. Edistyminen tässä henkisessä käytännössä alkaa protoplasmasolujen ylevöitymisellä ja päättyy lopulta korkeimman päämäärän saavuttamiseen. Tämä fyysis-psyykkis-henkinen käytäntö auttaa fyysistä maailmaa ja psyykkisen maailman psyykejä suoraan ja epäsuorasti, ja myös henkistä maailmaa suoranaisesti. Mutta tämä ei ole tarpeeksi, matkamme ei pääty tähän.

Toinen vaihe on henkinen ydin. Tämä vaihe liittyy lähinnä psyykkiseen ja henkiseen alueeseen. Koko ihmisrotua tarkastellessasi huomaat, että ihmiskunnalla on kollektiivinen mieli (ei kosminen mieli). Tähän kollektiivisen mielen virtaan on saatava muutoksia: sinun on luotava siihen uudenlainen ajatussisältö. Inhimillisen ajattelutavan vuoksi on ihmisen kehittyminen ollut toistaiseksi tuskallisen hidasta. Jos sille annetaan uusi suunta, kehityksen vauhti tulee suuresti nopeutumaan.

Niinpä huomaamme, että henkisen ytimen toinen vaihe tapahtuu psyykkisellä ja henkisellä alueella, se tapahtuu kollektiivisessa psyykkisessä mielessä, koko ihmiskunnan kollektiivisessa ektoplasmassa. Silloin ihmiskunnan globaaliset ajatusprosessit saavat aivan uuden käänteen ja se tulee myös vahvistamaan ihmiskunnan kollektiivista henkeä. Ihmiskunta kokonaisuudessaan tulee muuttumaan väkeväksi henkiseksi voimaksi ja siinä vaiheessa ei mikään valehumanistinen strategia tule toimi-maan. Kaikki muut aseet tulevat täysin voimattomiksi tämän mahtavimman henkisen aseen edessä (Brahmastra).

Mutta on vielä jotakin tämän tuolla puolen, josta olen käyttänyt luonnehdintaa ”henkisyys elämäntehtävänä”. Siis ensiksi on henkisyyden käytäntö, toisena on henkisyys olennaisena osana ja kolmantena henkisyys elämäntehtävänä.

Kaikki ilmiöt ovat peräisin olemassaolon ytimestä. Yksityisen yksilön olemassaolon ydin on suoraan yhteydessä kosmiseen ytimeen, kosmisen järjestelmän säätelevään keskipisteeseen. Mutta tämä tie ei ole psyykkishenkinen; uushumanismin mukaan lopullinen ja ylin päämäärä on yhdistää yksilön olemassaolon ydin kosmisen olemassaolon ytimeen. Sen seurauksena yksilön koko olemus tulee yhdeksi kosmisen järjestelmän säätelevän ytimen kanssa, ja se on uushumanismin korkein ilmenemismuoto. Tämä uushumanismin tila tulee pelastamaan ihmisen maailman ja myös kasvi- ja eläinmaailman. Tässä korkeimmassa uushumanistisessa vaiheessa universaali ihmiskunta saavuttaa olemassaolonsa täyttymyksen. Silloin mikään ei tule olemaan mahdotonta ihmisille, he pystyvät tekemään mitä tahansa.

Pimeydestä valoon

Nykyhetken ihmiskunta on epätoivon tilassa, ihmiset ajattelevat liikaa puutteellisuuksiaan. He ajattelevat: ”Voinko onnistua?”. Mutta tuolla korkeimmalla uushumanistisella tasolla he sanovat: ”Olen uushumanistinen olento ja tulen tekemään arvokasta työtä — tätä varten olen syntynyt tänne maan päälle. Niinpä ei ole epäilystäkään siitä, ettenkö kykenisi sitä tekemään.” Kauan aikaa sitten menin Puruliaan. Kannoin raskaita matkalaukkuja mukanani. Kysyin eräältä kyläläiseltä: ”Voitko kantaa näitä laukkuja?” Hän vastasi: ”Mikäs siinä, totta kai voin!” Arvostin hänen vastaustaan hyvin paljon, ja olen varma siitä että jonain päivänä tämä uushumanismi tulee innostamaan maapallon asukkaita sanomaan: ”Mikäs siinä, totta kai voimme!” Olen vakuuttunut siitä, että tuona päivänä mikään geotunne ei pysty juurtumaan, mikään sosiotunne ei tule pystyttämään erottelun esteitä yhteiskuntaan, eikä mikään demoni pysty aiheuttamaan vahinkoa miljoonille ihmisille humanismin nimissä käyttämällä hyväksi heidän herkkäuskoisuuttaan. Ja kun nuo aina valppaat ihmiset, nuo fyysis-psyykkis-henkiset olennot pystyvät sulauttamaan olemassaolon ytimensä korkeimman olemassaolon ytimeen, vasta silloin tulee uushumanismi vakiintumaan pysyväisesti ja ihmiset asettuvat vapauden riemuun ikuisesti. Tuona päivänä he julistavat täysin rinnoin: ”Olemme tulleet maailmaan toteuttamaan suurenmoista tehtävää — kaikkien fyysiseksi hyvinvoinniksi, kaikkien psyykkiseksi onneksi ja kaikkien henkiseksi kohottamiseksi — johtamaan kaikki pimeydestä valoon.”

Jos joku vielä silloinkin sanoo: ”Ei, pimeys kelpaa minulle”, sanomme hänelle: ”Hyvä on, saatat tyytyä pimeyteen, mutta tule edes kerran katsomaan valoa − se on vielä parempi!”

Kolkata, 29. maaliskuuta 1982

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *