Luentoja PROUT-teoriasta 1

Maailmankaikkeus on Kosmisen tietoisuuden sisäinen psyykkinen projektio. Emme pysty luomaan mitään alkuperäistä. Mitä tahansa teemmekin, käytämme siihen materiasta säteileviä fyysisiä aaltoja. Me voimme ainoastaan muuttaa aineen muotoa ja yhdistää eri aineita toisiinsa. Elämämme on siis fyysis-psyykkinen projektio.

Ihmiset eivät voi luoda alkuaineita, joten omistusoikeus kuuluu Kosmiselle olennolle, ei yksittäisille ihmisille. Voimme vain hyödyntää näitä kohteita. Olemme kuin yhtä suurta perhettä dayabhaga-järjestelmässä, jota on kuvannut Shrii Jiimutabahana Bhattacharya.

Tämä maailmankaikkeus on yhteinen kotimaamme. Olemme yhtä universaalia perhettä, Parama purusa [Kosminen tietoisuus] on Korkein isämme. Yhden suuren perheen jäseninä meidän tulee elää noudattaen periaatetta ”Elää ja antaa toistenkin elää”. Maailman hyödynnetyt ja hyödyntämättömät resurssit eivät kuulu kenellekään tietylle henkilölle eikä millekään tietylle kansakunnalle tai valtiolle. Nämä voivat vain käyttää näitä resursseja. Meidän tulee hyödyntää kaikkia maallisia ja ylimaallisia resursseja omaksuen kosmisen perimisen periaatteen. Tämä on meidän sosiaalinen dharmamme. Se ei ole ainoastaan meidän sosiaalinen dharmamme vaan myös looginen ja rationaalinen lähestymistapa. Tämä on oikeaa yhteiskuntafilosofiaa.

Maailmankaikkeus sisältää loputtomasti suhteellisia asioita. Niinpä mitään hallinnollisia säädöksiä tai perintölakia ei voida pitää täydellisinä, koska ne ovat ne pohjautuvat suhteellisiin asioihin. Jos haluamme rakentaa täydellisen järjestelmän maallisella ja ylimaallisella tasolla, meidän on tukeuduttava johon absoluuttiseen. Maailmankaikkeus, joka on Kosmisen mielen psyykkinen projektio, on suhteellinen luomus, mutta sen omistajuus kuuluu makrokosmokselle. Täydellistä yhteiskunnallis-poliittista järjestelmää varten sopiva yhdistelmä suhteellista ja absoluuttia.

Jos hyväksymme kosmisen perimisen järkiperäisen periaatteen, ei herää enää kysymystä vieraista maista ja kotimaasta. Koko maailmankaikkeus on isältämme perittyä omaisuutta ja olemme kosmisen yhteisön jäseniä. Meillä on vapaus asettua asumaan minne tahansa.

Mikrokosmoksella on ääretön kaipuu ja jano, jota ei voi tyydyttää hankkimalla fyysistä vaurautta. Mielemme pyrkimykset ovat kolmenlaisia ‒ fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä. Mikrokosmos yrittää tyydyttää äärettömän fyysisen nälkänsä fyysisten resurssien avulla jotka, vaikka ovatkin hyvin suuria, ovat kuitenkin rajallisia. Niinpä ääretöntä fyysistä janoa ei voida tyydyttää, vaikka ihmisestä tulisi koko maailmankaikkeuden valtias. On siis välttämätöntä suunnata ääretön fyysinen jano kohti psyykkisiä ja henkisiä pyrkimyksiä. Näistä kolmesta osa-alueesta psyykkinen ja henkinen ovat äärettömiä, joten mitään kitkaa tai riistoa ei aiheudu kun janoa tyydytetään näillä tasoilla. Jos näin ei toimita, tyydyttämättömät fyysiset halut jatkuvat potentiaalisessa muodossa, voimistuvat vähitellen ja lopulta nousevat kapinaan.

Ihmisen pyrkimykset ovat kolmenlaisia. Ananda Marga haluaa ohjata tyydyttämättömän fyysisen janon psyykkisiä ja henkisiä pyrkimyksiä kohti. Renaissance Universal -järjestön tehtävä on vedota älyllisin keinoin ja proutistien tehtävä on edistää oikeudenmukaisuutta ja laillisuutta yhteiskunnassa. Jos sitä ei noudateta tarkasti, noudattamiseen on luotava olosuhteiden paine.

Aineellisen vaurauden hankinnan ja jakamisen tulee olla järkiperäistä, muutoin yhteiskunnan rauha ja tasapaino häiriytyvät. Tulee määrittää rajat henkilökohtaiselle omaisuuden kartuttamiselle universaalin yhteiskunnan käytettävissä olevien resurssien mukaisesti.

Järkiperäisen hankinnan ja järkiperäisen jakamisen ihanteiden toteuttamiseksi ensisijainen lähestymistapamme on henkinen ja seuraava psyykkinen. Siellä missä psyykkinen lähestymistapa ei tuota tulosta, myös voimankäyttöä voidaan tukea yhteiskunnan laajemman edun nimissä. Ne jotka yrittävät pysyä erossa tästä taistelusta, välttelevät inhimillisten velvollisuuksiensa täyttämistä.

Inhimillinen edistyminen on aina seurausta ponnistelusta. Kitka ja koheesio tulevat nopeuttamaan kehittymisen vauhtia. Voimankäyttö on oleellista elämässä, yksi elämän perusasioista, elämän kantava periaate. Ne jotka puhuvat voimankäyttöä vastaa ovat tekopyhiä. Voimankäytön puuttuminen tarkoittaa kuolemaa. Me koemme voimankäytön tarpeellisuuden joka tunti, joka hetki. Pidättyminen voimankäytöstä on hyödytöntä fyysisessä ja psyykkisessä maailmassa ja jopa henkisessä maailmassa; sen on pelkkää huiputusta.

Maailmankaikkeus on Makrokosmoksen heijastettua objektiivisuutta. Kaiken omistaa Kosminen olento. Meidän tulee maailmankaikkeuden resursseja, omistajuus kuuluu Korkeimmalle isälle. Maata eivät omista talonpojat eivätkä isännät. Virheellinen ja epälooginen oppi, jonka mukaan omistajuus kuuluisi työntekijöille, aiheuttaa ainoastaan konflikteja ja kaaosta. Meidän tulee hyväksyä kosmisen perimisen periaate ja hyödyntää maailmankaikkeuden resursseja parhaan kykymme mukaan.

Suurtilallisille ei pidä antaa mitään korvausta maa-alueiden sosialisoimisesta. Järkiperäinen toiminta edellyttää, että jos omistaja on leski, vanhus tai alaikäinen, heille tulee turvata eläke ja työttömille tulee järjestää työpaikka. Pienomistajia, joilla ei ole muutta toimeentulon lähdettä, tulee tukea taloudellisesti. Periaatteellisista syistä korvausten maksamista ei voida hyväksyä.

Mieli tarvitsee psyykkisen suojan. Omat tunteemme muodostavat tällaisen mielen suojan, ne ovat fyysis-psyykkisiä heijastumia. Henkinen sadhana laajentaa heijastettujen kohteiden rajoja. Heijastuksen kulma, sen laajuus riippuu heijastetusta määrästä.

Kastilaitos on keskiaikaisen juonittelevan älymystön aikaansaannos. Vipra-kaudella, älymystön aikakaudella he halusivat siirtää etuoikeutetun asemansa omille lapsilleen. Toteuttaakseen tämän nuo juonittelevat oppineet kirjoittivat tuhansia kirjoja ja Jumalasta puhuvia säkeitä todistaakseen että kastijärjestelmä oli Jumalan luoma. Tämä oli psykologisesti toimiva tapa juurruttaa kastilaitoksen epälooginen ajattelutapa.

Ne jotka pyrkivät edistämään bundela rajput -kastin hyvinvointia, ajattelevat koko Rajput-yhteisön etua, jos heidän tietoisuutensa laajenee sadhanan avulla. Heidän mielensä kohteen laajetessa edelleen he tuntevat ylpeyttä siitä että ovat hinduja, bihareja, intialaisia ja lopulta koko maailmankaikkeuden jäseniä. Syvällisen ja rationaalisen ajattelun tuloksena he samastuvat lopulta maailmankaikkeuden kaikkiin hiukkasiin, mistä seuraa tunne ykseydestä Kosmisen olennon kanssa. Tämä on savikalpa samadhin tila [ehdollinen sulautuminen Kosmiseen]

Näemme siis että kaikki universaalia projektiota vähäisemmät tunteet ovat pahasta. Kansallistunteen levittäminen on mielisairaus, kuten kastiajattelu ja nurkkakuntaisuus jne. Yleislääke kaikkiin tällaisiin sairauksiin on universalismi ‒ toisin sanoen 360 asteen projektio. Ihmiset saattavat sanoa, että kansallisaatteen näkökulma on laajempi kuin maakunta-aatteen tai kastiajattelun, mutta itse asiassa kuvakulma riippuu heijastetusta määrästä. Esimerkiksi Pakistanin asukasluku on pienempi kuin Intian hindujen määrä, joten hindu-aatteen näkökulma on laajempi kuin pakistanilaisen kansallisaatteen. Sveitsin väkiluku on pienempi kuin Bengalin; tässä tapauksessa maakunta-aate on parempi kuin kansallisaate. Nepalin väkiluku on pienempi kuin rajput-yhteisön; tässä tapauksessa kastiajattelu on laaja-alaisempaa kuin Nepalilainen nationalismi. Meidän ei pidä tukea mitään näistä.