Kahleet ja niistä vapautuminen

Äskettäin puhuin antaumuksen tunteesta ja uushumanismista. Antaumuksen tunteen yhteydessä mainitsin, että sopeutumattomuus ulkoiseen maailmaan on esteenä hartaudellisen tunteen kehittymiselle. Jotta voisi välttää sellaisia esteitä, tulisi pyytää Ylimmältä tietoisuudelta: “Oi Korkein, auta minua ylittämään nämä esteet! Säästä hartauteni – tämä kaikkein kallisarvoisin aarteeni!” Puhuin myös hartauden tiestä ja sanoin, että hartautta ei tulisi pitää pelkkänä kulttina (harjoituksena) tai pelkkänä periaatteena; se tulisi hyväksyä elämän korkeimmaksi tehtäväksi. Hartaus johtaa ihmiskunnan hienosyiselle tasolle ja asettaa lopulta ihmisen korkeimman autuuden tilaan. Siksi antaumusta on kirjoituksissa kutsuttu Pusti Margaksi; se tarkoittaa tietä, jonka kautta koko ihmisen olemassaolo vahvistuu henkisesti, mielestä tulee tasapainoisempi, ihminen kokee enemmän ja enemmän henkistä autuutta – koko ihmisen olemassaolosta tulee autuaallinen.

Ilman antaumusta elämästä näyttää puuttuvan rytmi. Siitä tulee ikävä, kolkko ja kurja. Jos ihmisistä tulee kovin ulospäin suuntautuneita, he kadottavat lopulta sisäisen aarteensa. Asiaa voi verrata palmunsiemenestä kasvavaan versoon. Verso kasvaa nopeasti ulkonaisesti mutta on sisältä ontto. Ensiksi siemenestä tulee huokoinen, sen jälkeen se alkaa murentua pala palalta ja hajoaa lopulta kokonaan maahan. Tällä hetkellä useimmissa maailman maissa kyynisyys on yleistymässä. Aiemmassa puheessani mainitsin, että kaikista niistä osatekijöistä, jotka aiheuttavat tätä epätasapainoa ulkoisessa maailmassa, huomattavin on geotunne, joka liittyy oman alueen etuihin muiden alueiden kustannuksella.

Ihmisten tulee taistella geotunnetta vastaan omassa elämässään ohjatakseen sisäisen olemuksensa kohti täydellistymistä, kehittääkseen piilevää ihmisyyttään oikealla tavalla ja nostaakseen ’puoli-ihmiset’ ja ’neljännesihmiset’ täysin kehittyneiden ihmisten tasolle. Samoin älykkäiden ihmisten ei pitäisi enää olla hiljaa vaan pikemminkin kehottaa ihmisiä vastustamaan geotunnetta. Heidän ei pitäisi olla kuin hurskastelijat, jotka näkevät pahaa, mutta sietävät sitä jatkuvasti. Tämä on todella paha asia.

Mainitsin myös, että monet muut tunteet kuten geopatriotismi, geouskonto, geotalous ja monet muut pohjautuvat tälle geotunteelle – ja tulevaisuudessa ovelat ihmiset saattavat luoda vielä lisää geotunteelle perustuvia tunteita. Kaikki nämä tunteet ehkäisevät taatusti ihmisten sisäistä kasvua. Niinpä ihmisten tulee olla varuillaan, jottei tämä arvokas aarre, heidän psyykkinen rikkautensa tuhoutuisi.

Sanotaan: Pathato nasti murkhatvam jagato nasti patakam; maoninam kalahonasti na bhayam casti jagratah.

”Oi ’älykäs’ ihminen, jos haluat olla typerä, lopeta opiskelu. Jos haluat olla syntinen, vältä sympatiaa muita kohtaan. Jos haluat elää rauhallista elämää ilman ristiriitoja, ole hiljaa. Jos haluat välttää vaaroja, ole aina valpas.” Mikä on sitten voimakkain ase, jolla voi taistella geotunnetta vastaan? Miltä perustalta sitä voi parhaiten uhmata? Vastaus molempiin kysymyksiin on terve järki. Järkiperäisyyttä tulee kehittää kandella tavalla: ensinnäkin opiskelemalla eri aineita. Entä ne, jotka ovat lukutaidottomia? Eivätkö he voi liittyä mukaan taistele-maan geotunnetta vastaan? Varmasti voivat. He oppivat muita kuuntelemalla. Niinpä niiden velvollisuus, jotka ovat ymmärtäneet, on saada myös toiset ymmärtämään.  

Tällä tavoin kaikki voivat kehittää järkiperäisyyttä taistellakseen geotunnetta vastaan ja suojellakseen kallisarvoista psyykkistä rikkauttaan. Millä tavoin ihmiset tekevät olemassaolostaan arvokkaan? Nousemalla geotunteen yläpuolelle, ja auttamalla myös muita nousemaan. Tämä geotunne ei hyökkää pelkästään yhdeltä suunnalta vaan monelta suunnalta samanaikaisesti. Se levittää juurensa ihmiselämän kaikille aloille. Aivan kuten banyanpuu levittää juurensa palatsin alle aiheuttaen lopulta sen romahtamisen, samalla tavoin tämä geotunne hyökkää ihmismielen kimppuun tuhoten sen jalot ominaisuudet.

Ainoa tapa suojella itseään geotunteen voimakkailta hyökkäyksiltä on kehittää järkiperäistä, rationaalista mieltä. Seuraavana on sosiotunne, joka ajaa oman yhteisön etuja toisten yhteisöjen kustannuksella. Tähän tunteeseen perustuvat mm. sosiopatriotismi, sosiouskonto, sosiotalous, sosiotaide, sosioarkkitehtuuri, sosiokirjallisuus jne. Yhteisön oma jumala ”sanoo” ihmisille: ”Sinun Jumalasi on oikea Jumala, kaikki muut jumalat ovat vääriä. Olette tämän maailmankaikkeuden valittu kansa, kaikki muut ovat kirottuja!”

Tällaista saarnaa sosiouskonto. Samoin on laita sosiopatriotismin ja sosiotalouden. ”Tuhottakoon tuo kansa. Valloitan tuon maan ja imen sen elinvoiman, jotta oma maani menestyisi” – tämä on sosiopatriotismia, jota nimitetään myös fasismiksi. ”Tuhoutukoot muut. Aion riistää tuota maata palvellakseni rakkaan isänmaani etuja.” – tämä on sosiotaloudellista ajattelua. Millä tavoin voimme vastustaa sosiotunnetta? Ainoa tapa sen eliminoimiseksi on kehittää protohenkistä mentaliteettia. Tämän protohenkisen ajattelutavan perustana on sama-samaja tattva, yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden periaate. Kun ihmiset ymmärtävät tämän periaatteen koko sydämestään, he kehittävät protohenkistä mielenlaatua. Niinpä tämä sama-samaja tattva on hyvin tarpeellinen taisteltaessa sosiotunnetta vastaan. Ei ole muuta keinoa.

Jos välttää tätä sama-samaja tattvaa ja ajattelee: ”Olen hyveellinen henkilö, olen Korkeimman palvelija, teen kaikenlaisia hyviä tekoja – mutta en korota ääntäni epäoikeudenmukaisuutta vastaan”, minun täytyy sanoa, että se on typerää. Yritys tehdä hyvää välttäen tätä sama-samaja tattvaa on kuin asettaisi vankkurit hevosen eteen. Vankkurit tulee asettaa hevosen taakse, on typerää asettaa ne sen eteen. Sama-samaja tattva opettaa, että oikeudenmukaisuus (Dharma) perustuu siihen, että kaikki kulkevat yhdessä eteenpäin: ”Tämä pölyinen maa, jolla ihmiskunta vaeltaa, on totisesti taivas; Sinä joka olet kaikkialla, piilossa kaikkien sydämissä, Sinä olet totisesti minun.” Rabindranath Tagore

Tämä sama-samaja tattva on yhteiskunnan luja perusta. Ja mikä ylläpitää yhteiskunnallista dynaamisuutta tällä vankalla pohjalla? Protohenkinen psyykkinen struktuuri, protohenkinen mielenlaatu. Tämä protohenkinen mielenlaatu on ikuisesti liikkunut kohti Ylintä Olemusta. Sen aaltoliikkeellä ei ole alkua eikä loppua. Se levittäytyy joka suuntaan, loputtomasti. Mikään ei voi lopettaa sen liikettä, kenelläkään ei ole voimaa sitä lopettaa. Myös Ylin tietoisuus haluaa tämän protohenkisen sykäyksellisen liikkeen jatkuvan loputtomasti, kunnes se lopulta sulautuu Häneen.

Kun henkilö on luonut perustan tälle protohenkiselle virralle, mitä hänen mielessään tapahtuu? Hartauden käytäntö muuntuu hartauden periaatteeksi. Vasta tässä vaiheessa, kun hartaudesta tulee periaate, voidaan taistella sosiotunnetta vastaan. 10 Seuraavana tulee ns. humanistinen tunne, niin sanottu humanismi, koska sitä ei motivoi mikään kestävä inspiraation lähde. Humanismista, jota ei mikään kestävä innoituksen lähde motivoi, tulee väistämättä vain muodollisuus vailla todellista vilpittömyyttä. Se saattaa kuolla koska tahansa kuin joki, joka päättyy autiomaan hiekkaan. Niinpä jatkuvan inspiraation lähteen täytyy motivoida sitä – inspiraation jota kutsun uushumanismiksi.

Kun tämä uushumanismi toimii ulkoisella alueella, sisäisen hartauden periaate muuntuu hartaudeksi, joka on elämäntehtävä. Viime kädessä tämän uushumanismin inspiraation lähteenä on henkisyyden käytäntö (henkiset harjoitukset). Kun tämä uushumanismin hyöky tulvahtaa kaikkiin suuntiin tehden kaiken suloiseksi ja autuaalliseksi yhdistäen yksilön elämän kollektiiviseen elämään ja muuntaen tämän maapallon autuaalliseksi taivaaksi – juuri tuo korkeimman täyttymyksen tila on se tila, jossa henkisyys on elämäntehtävänä. Se on ihmiselämän korkeimman saavutuksen tila, kaiken inspiraation lähde.

Aikaisemmin selvitin niitä ulkoisia tekijöitä, jotka häiritsevät mielen tasapainoa. Ja tänään olen puhunut tuosta psyykkishenkisestä prosessista, joka toimii noiden häiritsevien tekijöiden vaikutusta vastaan. Niiden elämästä, jotka kulkevat tätä tietä, tulee loistava, ja heidän suloinen loistonsa tuo valoa jokaisen mieleen tässä harmonisessa maailmankaikkeudessa. Tässä tilassa he voivat erottaa puhtaan kullan epäpuhtaasta, todellisen väärästä, minkä kanssa tahansa he joutuvatkin tekemisiin. Vain näihin ihmisiin voi koko ihmiskunta luottaa. Heidän voittonsa on taattu.

Kolkata, 28. helmikuuta 1982