Ihanteellisen perustuslain vaatimukset

Yhteiskunnan kiertokulun tuomien muutosten myötä yhteiskunta on kehittänyt instituutioita toteuttamaan sille kuuluvia tehtäviä ja velvollisuuksia. Valtio on yksi tällainen elintärkeä instituutio joka organisoi ryhmän ihmisiä tietyllä maa-alueella, hallitsee heitä, edistää heidän hyvinvointiaan ja ajaa heidän etuaan. Tämä instituutio on voimakas, koska se käyttää suvereenia valtaa.

Vallan keskittyminen on vaarallista, jos sitä eivät ohjaa tietyt säännöt ja periaatteet. Ohjekirja johon on koottu kaikki tällaiset säännöt, säädökset ja valtion oikean toiminnan periaatteet, on nimeltään perustuslaki. Perustuslain menettelytavat ja periaatteet ohjaavat valtiota sen pyrkiessä tarjoamaan monipuolisia palveluja ihmisille tukeakseen heidän nopeaa edistymistään.

Ensimmäisen kirjoitetun perustuslain sääti Licchavi dynastia Vaeshissa, Pohjois-Biharissa muinaisessa Intiassa 2500 vuotta sitten. Sitä ennen kuninkaan sana oli laki ja kuninkaat hallitsivat ministereidensä avulla. Licchavit perustivat ensimmäisen tasavaltaisen demokratian. Licchavi-tasavaltaan kuului osia Muzzaffarpurista, osia Begusharaista, Samastipur ja Hajipur Gandaka- ja Kamala- jokien välissä ja koko nykyinen Biharin osavaltio. Se oli ensimmäinen demokraattinen valtio ja heillä oli oma kirjoitettu perustuslaki.

Eroavaisuuksia joidenkin perustuslakien välillä

Iso-Britannialla ei ole perustuslakia ‒ ainoastaan kokoelma perinteitä ja vakiintuneita käytäntöjä, mutta ei kirjoitettua dokumenttia. Periaatteessa valtionpäämiehenä on kuningas tai kuningatar. Kaikki valta kuuluu kuninkaalle, mutta käytännössä sitä käyttää pääministeri parlamentaarisen hallitusmuodon puitteissa. Ranskalainen hallintojärjestelmä on presidenttivaltainen, siinä presidentti nimittää pääministerin ja kaikki muut ministerit. Ranskassa ja Yhdysvalloissa on kirjoitettu perustuslaki. Yhdysvalloissa presidentti käyttää valtaa nimittämiensä sihteerien kautta ja presidentti valitaan suoraan vaaleissa.

Yhdysvaltain järjestelmässä ei ole ministereitä, ainoastaan sihteereitä, kun taas Ranskan järjestelmässä on ministereitä. Iso-Britanniassa voi kuningas hallituksen puuttuessa nimittää toimitusministeriön johtamaan hallitusta uusiin parlamenttivaaleihin saakka. Intiassa presidentillä ei ole minkäänlaista valtaa, hän on pelkkä muodollinen valtionpäämies, joka vahvistaa lait allekirjoituksellaan. Intian pääministeri voi erottaa presidentin, mutta presidentti ei voi erottaa pääministeriä. Vaikka pääministerillä onkin perustuslain mukaan paljon valtaa, häntä ei valita suoraan vaaleilla. Pääministeri valitaan vaaleissa parlamentin jäseneksi ja johtava puolue valitsee pääministerin.

Yhdysvaltojen tyyppinen presidenttivaltainen järjestelmä on parempi hallitusmuoto, mutta Yhdysvaltain perustuslaissa on vikana se, että yksityiset oikeudet on turvattu äärimmäisyyteen asti: tämä johtaa rajoittamattomaan kapitalismiin. Intia tulee nyt kärsimään samasta sairaudesta ja tämä johtaa alueiden valtapyrkimyksiin. Ihanteellisessa perustuslaissa yksityistä vapautta tulee rajoittaa. PROUT ottaa käyttöön yhteiskunnalliset kontrollimekanismit jotta yhteiset edut saavat ensisijaisen aseman. Yhdysvaltain perustuslaissa ostovoimaa ei ole taattu ihmiselle. Paras hallitusmuoto on presidenttivaltainen järjestelmä, jossa äänestäjät valitsevat presidentin suoraan ja jossa yksilön vapautta on rajattu.

Yleisiä perustuslakien puutteita

Jokaisella on oikeus fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen kehitykseen. Mutta kaikki perustuslait on kirjoitettu siten, että ne eivät turvaa kaikkien kansalaisten kaikinpuolista hyvinvointia. Perustuslain tulee olla tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Pienikin perustuslain kirjoittajien puolueellisuus tai ennakkoluulo jotain tiettyä etnistä, kielellistä tai uskonnollista ryhmää kohtaan saattaa vähentää kyseisen maan yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta ja horjuttaa siten koko yhteiskunnan rauhaa ja estää vaurastumista.

Tältä kannalta katsoen on helppo havaita tiettyjä puutteita Intian perustuslaissa. Intian tulisi säätää uusi peruslaki, joka vahvistaa yhteenkuuluvuutta erilaisuuden keskellä monikielisessä, monikansallisessa ja sosiaalisesti monimuotoisessa maassa.

Maan perustuslakia kirjoitettaessa tulee pitää mielessä kyseisen maan väistörakenne. Intian väestö on sekoitus austronesialaista rotua, mongoli-, negroidi- ja arjalaista rotua. Mutta Intian perustuslaki, johtuen sen puutteista, ei ole auttanut näiden rotujen välistä ystävyyttä, tasa-arvoisuutta ja yhteenkuuluvuutta eikä kulttuuriperinteen säilyttämistä. Tämän seurauksena maassa on kehittynyt hajottavia suuntauksia.

Intian perustuslaissa on useita taloudellisia ja psykologisia porsaanreikiä. Ensinnäkin siinä ei aseteta rajoituksia loputtomalle kapitalistiselle riistolle. Tämä johtuu siitä, että itsenäisyystaistelun johtajat eivät vedonneet kansan tunteisiin talousasioissa. Ainoa tunne, johon vedottiin, oli siirtomaavallan vastainen tunne. Itsenäistymisen jälkeen vuonna 1947 valkoisen riiston tilalle tuli ruskea riisto. Itsenäistyminen toi ainoastaan poliittisen vapauden muttei taloudellista vapautta. Tämän seurauksena rajoittamaton taloudellinen riisto jatkuu vielä nykyäänkin.

Toiseksi perustuslaki ei anna mitään takuita jokaisen yksilön ostovoiman lisäämisestä. Kolmanneksi presidentillä ei ole perustuslaillisia oikeuksia valvoa valtiontaloutta. Intian taloutta hallitsevat muutamat yritykset kauppakamareiden kautta. Presidentillä ei ole minkäänlaisia perustuslaillisia oikeuksia valvoa hintatasoa tai rajoittaa riistoa. Tähän ei ole valtuuksia presidentillä eikä pääministerillä. Neljänneksi ei ole mitään säädöksiä alueiden välistä suunnittelua ja sosioekonomista kehittämistä varten. Viidenneksi ei ole selkeää käsitystä tasapainoisesta taloudesta.

Intian perustuslain psykologisiin porsaanreikiin kuuluvat seuraavat: Ensinnäkin alueellisen kielen asettaminen kansalliseksi kieleksi. Englantilaista imperialismia seurasi hindi-imperialismi. Hindi on vain yksi alueellisista kielistä. Kun yksi näistä alueellisista kielistä valitaan kansalliseksi kieleksi, tällä on kielteinen psykologinen vaikutus ihmisiin jotka puhuvat muita kieliä. Tällaisen perustuslaista johtuvan virheellisen kielipolitiikan seurauksena hindiä puhumaton väestönosa joutuu epätasaiseen kilpailutilanteeseen kansallisella tasolla, kun he joutuvat käyttämään vierasta kieltä, joko hindiä tai englantia, joka ei ole heidän luonnollinen kielensä. Näin heidät alennetaan B-luokan kansalaisiksi. Mitään alueellista kieltä ei pidä asettaa kansalliseksi kieleksi Intian tapaisessa monikansallisessa, monikielisessä ja monikulttuurisessa maassa. Hindi on vain alueellinen kieli kuten tamili, telugu ja tulu. Sen hyvä kieli, mutta sitä ei pidä pakkosyöttää muille.

Intia on uskonnollisesti neutraali, sekulaarinen valtio, mutta Pakistan on muslimivaltio ja Nepal on hinduvaltio. Ne eivät ehkä pakota mitään tiettyä kieltä ihmisille, mutta Intiassa tällaista pakottamista ei pitäisi sallia. Sekularismin henki tarjoaa yhdenvertaiset mahdollisuudet ja kanavat kaikille edistämään yksilön maksimaalista psyykkistä, sosiaalista ja taloudellista kehitystä.

Kun Intian parlamentissa käsiteltiin virallisista kielistä, perustuslakivaliokunta on yhtä lailla jakautunut kahtia. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja äänesti tuossa ratkaisevassa vaiheessa hindin puolesta. Hindistä tuli näin virallinen kieli yhden äänen enemmistöllä.

Sanskrit soveltuu Intian kansalliseksi kieleksi. Se on Intian kaikkien modernien kielten isoäiti. Tämän kielen opettaminen kaikille ihmisille saattaa kestää viisi, viisikymmentä tai sata vuotta. Sen kirjoittamiseen tulisi käyttää latinalaista kirjaimistoa, koska sanskritilla ei ole omaa kirjaimistoa. Kaikkien yhteiskuntaryhmien, mukaan lukien kielitieteilijät, tulisi kokoontua yhteen päättämään tästä ristiriitaisesta asiasta.

Toinen psykologinen porsaanreikä on siinä, että laissa on paljon epäjohdonmukaisuuksia. Intian perustuslaki julistaa, että kaikki ovat tasa-arvoisia lain edessä. Mutta käytännössä tätä periaatetta ei noudateta ja tämän seurauksena eriarvoisuus on lisääntymässä lain ja oikeuden alalla. Tällaisella eriarvoisuudella on haitallinen vaikutus eri ihmisryhmiin maassa. Esimerkiksi hindu-säädösten ja muslimi-säädösten välillä on eriarvoisuuksia. Esimerkiksi hindu-säädösten mukaan miehellä ei voi olla useampaa kuin yksi vaimo, mutta muslimi mies voi pitää useita vaimoja. Hindu aviomies on velvollinen hakemaan avioeroa oikeudessa, mutta muslimi mies on oikeutettu eroamaan vaimostaan ilman oikeuden lupaa tai hyväksyntää. Lisäksi muslimi mies voi erota vaimostaan mutta muslimi vaimo ei voi erota miehestään. Muslimi mieheltä ei myöskään vaadita minkäänlaista perustetta avioerolle.

Eriarvoisuus lain edessä aiheuttaa kaikki tällaiset ongelmat. Miksi Intian perustuslaki sallii hindu- ja muslimi-säännökset rinnakkain? Tarvitaan ainoastaan yhdet, Intian säädökset. Näiden Intian säädösten tulee pohjautua perustaviin ihmisarvoihin, lähestymistavan tulee olla universaalinen ja niiden tulee olla hengeltään neohumanistisia. Ainoastaan silloin päästään käytännössä yhdenvertaisuuteen lain edessä ja kaikille voidaan taata samanlainen oikeusturva. Perustuslaista tulee siis poistaa psykologiset porsaanreiät poistamalla eriarvoisuus lain edessä.

Kolmas psykologinen porsaanreikä on siinä, ettei ole mitään lainsäädäntöä joka suojelisi luontoa silmittömältä tuhoamiselta, joka johtuu neohumanistisen tunteen puuttumisesta. Parama Purusan kosmisessa perheessä ihmiset, eläimet, kasvit ja elottomat kohteet ovat yhdessä harmonisessa tasapainossa. Kuitenkin ihmiset ylivoimaisten älyllisten kykyjensä voimalla tuhoavat silmittömästi kasveja ja eläimiä ajaessaan omia kapea-alaisia ja itsekkäitä tavoitteittaan. Perustuslaissa ei ole mitään säädöksiä, joilla suojeltaisiin kasveja ja eläimiä. Perustuslain tulee turvata ja suojella kasvien ja eläinten elämää. Tällaisen suojan puuttuminen perustuslaista aiheuttaa psykologisia ja porsaanreikiä, jotka olisi poistettava viipymättä.

Neljänneksi liittovaltion keskushallinnon ja osavaltioiden väliset suhteet tulisi määrittää selkeästi perustuslaissa. Muutoin aiheutuu konflikteja keskushallinnon ja osavaltioiden välille ja tällä on psykologinen vaikutus koko maahan. Tämän suhteen määrittämisessä muiden asioiden lisäksi erityisesti kaksi asiaa tulee määrittää selkeästi: osavaltion oikeus itsehallintoon ja oikeus eroamiseen liittovaltiosta. Intian perustuslaissa näitä ei ole määritetty selvästi ja tämän seurauksena keskushallinnon ja osavaltioiden välit ovat jatkuvasti kireät.

Viidenneksi Intian perustuslaissa ei määritellä tukea tarvitsevia kehittymättömiä heimoja ja kasteja. Sen sijaan tällaiset listat on virheellisesti muodostettu rodullisin perustein. Tämän epätieteellisen lähestymistavan sijaan nämä listat tulee määrittää pohjautuen taloudelliseen ja koulutukselliseen kehittymättömyyteen.

Perustuslailliset uudistukset

Näiden taloudellisten ja psykologisten porsaanreikien poistamiseksi maailman kaikki perustuslait tulee uudistaa. Uudistuksen tulee käsittää seuraavat asiat:

  1. Hallituksen tai parlamentin hajottaminen. Presidentti voi tietyissä tilanteissa hajottaa hallituksen tai parlamentin: jos maassa on valtionvastaista toimintaa; jos syntyy sekasorto tai laillinen yhteiskuntajärjestys murtuu; jos esiintyy ulkoista valtionvastaista toimintaa; ja mikäli demokraattinen hallitus menettää parlamentin enemmistön tuen. Jos hallitus hajotetaan sen menetettyä parlamentin enemmistön tuen, presidentin on annettava parlamentille selvitys toimenpiteen syystä kuukauden kuluessa hallituksen hajottamisesta. Mikäli parlamentti on jo hajotettu, on presidentin järjestettävä uudet vaalit kuuden kuukauden kuluessa ja annettava uudelle parlamentille selvitys tilanteesta kuukauden sisällä vaalien pitämisestä.
  2. Hätätila. Presidentti voi jatka hätätilaa parlamentin tuella kuudella kuukaudella ja hän voi jatkaa hätätilaa parlamentin tuella korkeintaan kaksi vuotta.
  3. Toimitusministeriön päätös. Presidentti voi jättää noudattamatta toimitusministeriön päätöstä. Jos presidentti ei nouda toimitusministeriön päätöstä, silloin parlamentti on hajotettava. Uusi parlamentti on muodostettava vaaleissa ja presidentin on annettava selvitys uudelle parlamentille kuukauden kuluessa sen muodostamisesta.
  4. Presidentin ja pääministerin moraalinen taso. Presidentin ja pääministerin on edustettava korkeaa moraalista tasoa. Presidentin ei pidä erota aviopuolisostaan, mennä naimisiin eronneen henkilön kanssa eikä pitää enempää kuin yhtä aviopuolisoa.
  5. Presidentin oikeus antaa säädöksiä. Presidentti ei voi normaalitapauksissa antaa säädöksiä sopimatta asiasta parlamentin tai pääministerin kanssa. Normaalioloissa, kun on olemassa hallitus, presidentin on toimittava yhteistyössä hallituksen kanssa. Mikäli presidentti hajottaa hallituksen, presidentin on toimittava yhteisymmärryksessä parlamentin kanssa.
  6. Parlamentin rooli perustuslain muuttamisessa. Parlamentti voi muuttaa perustuslakia vain 7/8 enemmistöllä, koska perustuslain muuttaminen säännöllisesti vähentää perustuslakien arvovaltaa.
  7. Kieli. Kaikilla maan elävillä kielillä tulee olla tasavertainen asema valtion ja hallinnon piirissä.
  8. Yhtäläiset oikeudet. Kaikilla kansalaisilla tulee olla yhtäläiset oikeudet lain edessä. Kaikkien kansalaisten fyysiset tarpeet tulee ottaa huomioon, jotta kaikki voiva nauttia tasapainoisesta ja harmonisesta yhteiskunnasta.
  9. Talouskomitea. Presidentin tulee muodostaa korkean tason komitea seuraamaan maan eri osien taloudellista kehitystä ja edistymistä. Jos hallituksen ja komitean välillä on näkemyseroja, presidentin tulee noudattaa parlamentin kantaa, ja mikäli parlamentin ja komitean välillä on näkemyseroja, presidentin tulee pyytää neuvoa maan korkeimmalta oikeudelta ja toimia sen päätöksen mukaisesti perustuslain määrittämissä puitteissa.
  10. Syyte pääministeriä tai presidenttiä vastaan. Syyte voidaan nostaa korkeimmassa oikeudessa ketä tahansa maassa olevaa henkilöä vastaan, koska kaikki maan kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
  11. Itsemääräämisoikeus ja kansanäänestys. Jonkin maan osan oikeus itsehallintoon voidaan myöntää vain alueella pidetyn kansanäänestyksen perusteella. Kansanäänestyksen järjestäminen edellyttää perustuslain säätämisjärjestyksessä myönnettyä lupaa parlamentilta. Jos kansanäänestys järjestetään, se tulee toteuttaa maan vaaliviranomaisten toimesta keskushallituksen tarkassa valvonnassa.
  12. Koulutus. Perusopetus on taattava kaikille ja opetuksen tulee olla vapaata poliittisesta väliintulosta.
  13. Yhdenvertaisuus lain ja perustuslain edessä. Lakien ja perustuslain tulee olla samoja koko maassa, koska jokainen yksilö on yhdenvertainen lain ja perustuslain edessä. Perustuslain on annettava samanlaiset oikeudet maan kaikille osille. Esimerkiksi Kashmirille ei pidä myöntää erityisiä oikeuksia. Nykyään kashmirilainen voi mennä Bengaliin ja ostaa maata, kiinteistön jne., mutta Bengaleilla ei ole Kashmirissa samoja oikeuksia. Tällaisesta erottelusta on päästävä eroon.

Perusoikeudet

Maailmanhallituksen muodostaminen edellyttää maailman perustuslakia. Tämän perustuslain tulee sisältää yleisiä periaatteita käsittelevän osion sekä osion, joka määrittelee oikeudet ainakin seuraavilla neljällä alueella. Ensinnäkin kaikille planeetan kasveille ja eläimille on taattava täysi suojelu. Toiseksi jokaisen maan tulee taata kaikille kansalaisilleen ostovoima.

Kolmanneksi perustuslain tulee taata neljä perusoikeutta – henkinen harjoittaminen eli dharma, kulttuuriperinne; koulutus; sekä oikeus paikalliseen kieleen. Neljänneksi mikäli jonkun näiden toteuttaminen on ristiriidassa perusihmisarvojen kanssa (cardinal human values), kyseinen käytäntö on lopetettava välittömästi. Kaikki maailman perustuslait kärsivät monista puutteista. Edellä mainittuja kohtia voidaan soveltaa laadittaessa uusia perustuslakeja näiden puutteiden korjaamiseksi.

1986