Hajautettu talous 1

Tärkein taloudellinen kysymys kaikkien maiden johtajille nykyään on, miten lisätä kansalaisten elintasoa ja edistää valtion taloudellista vaurautta. Tämä on polttava kysymys varsinkin niissä maissa, jotka ovat taloudellisesti alikehittyneitä. Asia ei ole aivan yksinkertainen, koska monet maat ovat yhä toimeentulossaan riippuvaisia luonnosta. Vain muutamassa maassa ihmiset ovat onnistuneet ratkaisemaan taloudelliset ongelmansa käyttämällä tietoaan ja viisautta.

Useimmat maailman maat – olivat ne sitten kapitalistisia tai kommunistisia – ovat omaksuneet taloudelliseen keskittämiseen perustuvan talouspolitiikan. Kapitalististen maiden talous on muutaman kapitalistin tai muutaman kapitalistisen instituution käsissä, kun taas kommunististen maiden talous on keskitetty puolueen käsiin. Kaikkien näiden taloudellisen keskittämisen vuosien jälkeen, missä määrin nämä maat ovat onnistuneet kohottamaan ihmisten elintasoa? Tämän arvioimiseksi pääkriteerinä on katsottava, onko taloudellinen riisto onnistuttu lopettamaan ja onko ihmisille voitu taata lisääntyvä ostovoima. Tosiasia on, että keskitetyssä taloudessa ei ole mitään mahdollisuutta taloudellisen riiston lopettamiseen tai ratkaisemaan tavallisen kansan taloudellisia ongelmia pysyvästi.

Intian osalta riistoon suuntautuneet tahot ovat johtaneet tavallista kansaa harhaan yhä uudelleen ja uudelleen. Poliittiset johtajat ovat antaneet lukemattomia lupauksia, mutta ovat osoittautuneet pelkiksi julmiksi pettureiksi. Taloudellisen keskittämisen politiikka on osoittautunut pelkäksi strategiaksi, jonka avulla voidaan kahmia yhä enemmän pääomia kapitalistien käsiin. Samaan aikaan epäileväistä kansaa on lepytelty lupaamalla heille jotain mitätöntä ja toisaalla kapitalistit jatkavat valtavan varallisuuden kasaamista. Jos tarkastelemme miksi näin tapahtuu, huomaamme että syy on täysin selvä. Maan kaikki talouspoliittiset päätökset tekevät kourallinen ihmisiä, jotka muodostavat kapitalismin peruspylväät.

On vain yksi tapa lopettaa taloudellinen riisto ja helpottaa tavallisten ihmisten ahdinkoa, ja tämä on taloudellisen hajautuksen toteuttaminen kaikille talouden aloilla. Onnistunutta suunnittelua ei voida milloinkaan tehdä istumalla ilmastoidussa huoneessa tuhansien kilometrien päässä siitä paikasta jonka taloudesta on kyse. Keskitetty suunnittelu ei koska kykene ratkaisemaan kaukaisten kylien taloudellisia ongelmia. Taloudellisen suunnittelun on alettava alimmalta tasolta, jossa paikallisten ihmisten kokemusta, osaamista ja tietoa voidaan hyödyntää kaikkien sosioekonomisen yksikön jäsenten hyödyksi. Kaikentyyppiset taloudelliset ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan silloin, kun taloudelliset rakenteet muodostetaan hajautetun talouden pohjalta.

Peruskysymys on, miten voimme poistaa keskitetyn talouden epäterveen vaikutuksen ja varsinkin kuka ottaa tämän tehtäväkseen? Jos riistohaluiset tahot eivät kykene noudattamaan oikeudenmukaisuutta, silloin ihmisten on otettava asiat omiin käsiin. Heidän on luotava ympäristön painetta kaikilta suunnilta ja tultava yhteen iskulauseenaan: “Loppu keskitetylle taloudelle ja riistolle – vaadimme hajautettua taloutta.”

Hajautettu talous on ainoa tapa, jolla ihmiset voivat saavuttaa kaikinpuolista hyvinvointia, koske se ei ainoastaan takaa taloudellista vaurautta, vaan myös edesauttaa yksilön ja yhteiskunnan psyykkistä ja henkistä kehitystä.

Hajautetun talouden periaatteet

Hajautetun talouden ensimmäinen periaate on, että talousalueen kaikkien resurssien tulisi olla paikallisten ihmisten käsissä. Erityisesti sellaisten resurssien, joita tarvitaan perustoimeentulon tuottamiseen, täytyy olla paikallisissa käsissä ja kaiken näihin resursseihin pohjautuvan tuotannon tulee olla paikallisten ihmisten hallinnassa. Paikallisia raaka-aineita tulee käyttää täysin mitoin hyväksi, jotta voidaan valmistaa monia eri tuotteita, joita tarvitaan alueen taloudelliseen kehittämiseen.

Paikallisia ihmisiä ovat ne henkilöt, jotka samaistavat henkilökohtaisen sosioekonomisen etunsa oman paikallistaloutensa sosioekonomisiin etuihin. Kun paikalliset ihmiset määritellään tällä tavoin, ei termillä ole selvästikään mitään tekemistä henkilön fyysisen olemuksen, rodun, kastin, uskonnot, kielen tai syntymäpaikan kanssa.

Oleellinen asia on siis se, onko kyseinen henkilö tai perhe sulauttanut yksityiset sosioekonomiset etunsa oman talousalueensa kollektiivisiin etuihin. Niitä, jotka eivät näin tee, tulee pitää ulkopuolisina. Kenenkään ulkopuolisen ei pidä sallia puuttua paikallistalouden asioihin kuten tuotantoon ja jakeluun, muussa tapauksessa siirtotyövoima muodostuu ongelmaksi ja tämä johtaa vaurauden vuotamiseen talousalueelta. Jos näin tapahtuu, joutuu alue alttiiksi ulkopuoliselta tulevalle taloudellisen hyväksikäytölle ja hajautettu talous heikkenee. Sen jälkeen kun talousalueen ihmisten vähimmäistoimeentulo on turvattu, tulee yli jäävä osuus jakaa ansioituneille henkilöille heidän työpanoksensa arvon mukaisesti. Esimerkiksi lääkärit, insinöörit, tutkijat ja muut koulutetut ihmiset tarvitsevat lisäpalveluja, jotta he voivat tuottaa enemmän palveluja yhteiskunnalle.

Siinä, missä tavallinen ihminen voi tarvita polkupyörää, lääkäri tarvitsee auton. Mutta taloudessa tulee myös pyrkiä vähentämään kuilua kaikille kuuluvien vähimmäisvaatimusten ja ansioituneiden henkilöiden etuisuuksien välillä. Tavallisten ihmisten elintason kohottamiseksi heille voidaan tarjota skoottereita polkupyörien sijaan. Vaikka skootterin ja auton välillä on jonkin verran eroa, silti auton ja polkupyörän välistä eroa on osittain vähennetty.

Taloudellista kuilua tavallisten ihmisten ja ansiokkaiden ihmisten välillä tulisi vähentää niin paljon kuin mahdollista, ja tämän suhteen on ponnisteltava lakkaamatta, mutta tämä ero ei koskaan häviä kokonaan. Jos ero kasvaa, tavallisten ihmisten riisto ja hyväksikäyttöä ilmenee uudelleen yhteiskunnassa etuisuuksien varjolla.

Hajautettu talous ei jätä tällaista porsaanreikää, koska toisaalta vähimmäisvaatimusten tasoa on lisättävä, ja toisaalta etuisuuksien myöntämistä arvioidaan kollektiivisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Hajautetun talouden toinen periaate on, että tuotannon tulee perustua kulutukseen, ei voiton tavoitteluun. Useimmat maailman maat ovat omaksuneet voiton tavoitteluun pohjautuvan talousjärjestelmän – toisin sanoen tuotantoon ryhdytään voiton saamiseksi.

Tuottajat antavat etusijan niille tuotteille, jotka tuottavat mahdollisimman suuren voiton, joten kaikkialla on kova kilpailu kaikkein kannattavimpien tavaroiden tuotannossa. Intia ei ole poikkeus. Ihmisten elintason kohottamiseksi on otettava käyttöön uudenlainen tuotantojärjestelmä. Tuotannon motiivina tulee olla kulutus, ei voiton tavoittelu.

Hajautetussa taloudessa talousalueen tuottamat hyödykkeet myydään samoilla paikallisilla markkinoilla. Tämän seurauksena vältytään epävakaudelta paikallisen alueen ja ihmisten taloudessa. Raha kiertää tällöin paikallistalouden piirissä, joten ei pääoma ei pääse vuotamaan ulos talousalueelta. Näin voidaan poistaa paikallistalouteen kohdistuvan taloudellisen romahduksen uhka. Tällaisessa järjestelmässä, ihmisten tulot ja heidän ostovoimansa nousevat tasaisesti. Yksikään talousjärjestelmä maailmassa ei ole kyennyt kohottamaan jatkuvasti ihmisten ostovoimaa, koska taloudellinen valta on keskittynyt harvoille.

Kolmas hajautetun talouden periaate on, että tuotanto ja jakelu tulisi toteuttaa osuuskuntin avulla. Taloudellinen keskittäminen on yksi tärkeimmistä syistä osuustoiminnan epäonnistumiseen, kun sitä on yritetty aiemmin. Osuuskunnille on erittäin vaikeaa menestyä taloudellisessa ympäristössä, jossa on riistoa, korruptiota ja materialismia, ja tästä syystä ihmiset eivät voi laajasti hyväksyä osuuskuntajärjestelmää. Osuuskunnat joutuvat kilpailemaan monopolikapitalistien kanssa paikallisilla markkinoille eikä paikallisten ihmisten oikeuksia raaka-aineisiin tunnusteta. Tällaiset olosuhteet ovat heikentäneet osuustoimintaliikkeen menestymisen mahdollisuuksia monissa maailman maissa. Toisaalta, hajautettu talous on yksi tärkeimmistä syistä osuuskuntajärjestelmä menestykseen.

Paikallisten raaka-aineiden saatavuus takaa säännölliset toimitukset osuuskunnille, ja osuuskuntien tuotteet saadaan helposti myydyksi paikallisilla markkinoilla. Taloudellinen vakaus luo kasvavaa kiinnostusta ja osallistumista osuuskunnan jäsenten keskuudessa, ja koska paikalliset ihmiset voivat luottaa että heidän taloutensa on turvattu, he voivat varauksetta hyväksyä osuuskuntajärjestelmän.

Niin pitkälle kuin mahdollista, tulisi maataloutta, teollisuutta ja kauppa toteuttaa osuuskuntien avulla. Näillä aloilla talouden yksityisomistuksesta tulee luopua vaiheittain. Ainoastaan, mikäli tuotantoa ei voida tehdä osuuskuntien avulla sen monimutkaisuuden takia tai toiminnan pienen mittakaavan takia, tulisi se on toteuttaa yksityisten yritysten avulla.

Hyödykkeiden jakelu tulee järjestää kuluttajaosuuskuntin avulla. Osuuskunnille tulee myös järjestää vakaa toimintaympäristö. Osuustoimintaan perustuva talousjärjestelmä on ehdottomasti tarpeen toteuttaa, ja tämä on mahdollista ainoastaan hajautetun talouden puitteissa. Osuustoimintajärjestelmä ja hajautettu talous kuuluvat kiinteästi yhteen.

Neljäs hajautetun talouden periaate on, että paikallisia ihmisiä tulee työllistää talousalueen yrityksissä. Työttömyysongelmaa ei pystytä koskaan ratkaisemaan, ellei alueen ihmisiä saada täysin työllistetyksi paikallisissa yrityksissä. Paikallisten ihmisten tulee määrittää perustoimeentulon taso ja oman taloudellisen heidän omaan taloudelliseen hyvinvointiinsa liittyvä peruslinjaukset. Jos tätä periaatetta noudatetaan, vältetään ongelma ulkopuolisten puuttumisesta paikalliseen talouteen.

Osuuskunnat tarjoavat työtä paikallisille ihmisille ja varmistavat myös, että paikallisten ihmisten ammattitaito voidaan hyödyntää täysimääräisesti. Koulutetuille ihmisille tulee järjestää työpaikkoja osuuskunnissa niin, että heidän ei tarvitse lähteä omalta kotiseudultaan tai siirtää maaseudulta kaupunkeihin. Maatalouden kehittämiseen tarvitaan runsaasti asiantuntijoita ja teknistä osaamista, joten osuuskuntien tulee kouluttaa maaseudun ihmisiä, jotta he voivat hankkia kaikki tarvitsemansa taidot. Lisäksi kaikenlaisia maatalousteollisuuteen liittyvää tuotantoa on kehitettävä tarpeiden ja paikallisen alueen resurssien mukaisesti, ja nämä teollisuudenalat tulee järjestää osuustoiminnan avulla.

Viides hajautetun talouden periaate on, että hyödykkeet, joita ei ole tuotettu paikallisesti, tulee poistaa paikallisilla markkinoilla. Koska hajautettu talous pyrkii kehittämään paikallista teollisuutta ja luomaan paikalliselle väestölle työpaikkoja, hyödykkeet, joita ei tuotettu lähialueelle tulee poistaa paikallisilta markkinoilta niin pitkälle kuin mahdollista.

On olennaisen tärkeää, että paikallinen väestö käyttää omalla alueella valmistettuja tuotteita, näin varmistetaan talousalueen vauraus.

Aluksi paikalliset hyödykkeitä saattavat olla laadultaan heikompia, kalliimpia tai vaikeammin saatava kuin ulkopuoliset hyödykkeet, mutta tästä huolimatta, paikallisten ihmisten pitäisi silti käyttää paikallisesti tuotettua hyödykkeitä. Mikäli nämä hyödykkeet eivät täytä kuluttajien tarpeita ja toiveita, tulee välittömästi ryhtyä toimiin paikallisten tuotteiden laadun parantamiseksi, hintojen alentamiseksi ja tarjonnan lisäämiseksi, muutoin tullaan kannustaneeksi laitonta tuontia.

Hajautetussa taloudessa tämän periaatteen soveltaminen on erittäin tärkeää. Jos se laiminlyödään, paikallisen tuotanto joudutaan vähitellen sulkemaan, paikalliset markkinat joutuvat pois paikallisten ihmisten käsistä ja työttömyys lisääntyy. Kun paikallisesti tuotettujen tavaroiden hyväksytään periaatteessa, paikallisen tuotanto säilyy hengissä ja menestyy, jolloin niitä voidaan kehittää edelleen.

Pääoman vuotaminen talousalueen ulkopuolelle pystytään estämään, ja pääomat pysyvät paikallistalouden piirissä, niitä voidaan hyödyntää tuotannon kasvattamiseen ja pystytään kohottamaan paikallisten ihmisten hyvinvointia. Kun paikallisten hyödykkeiden kysyntä kasvaa, menestyvät myös laajamittainen, keskisuuri ja pienteollisuutta.

Talousalueen politiikka koskien maataloutta, teollisuutta ja kauppaa tulee kehittää edellä mainittujen hajautetun talouden periaatteiden mukaisesti. Paikallisten resurssien maksimaalinen hyödyntäminen ja järkevä jakelu varmistavat, että täystyöllisyys voidaan ottaa ensisijaiseksi tavoitteeksi, pyrkien samalla siihen, että talousalueen eri osat pääsevät osallisiksi samassa määrin taloudellisesta kehityksestä.

Osuuskuntien jäsenten tulee päättää toimintalinjoista esimerkiksi maataloushyödykkeiden tuotannon, hinnoittelun ja myynnin osalta. Paikallisten ihmisten tulee sekä valvoa osuuskuntien toimintaa, että kaikkea muuta paikallistalouteen liittyvää toimintaa. Paikallisen hallinnon tulee auttaa kehittämään osuuskuntia. Maataloushyödykkeiden hinnat tulee päättää rationaalisesti ottaen raaka-aineiden hinnat, työvoimakustannukset, kuljetus- ja varastointikustannukset, poistot, rahastoinnit jne. Lisäksi hintoihin olisi sisällytettävä järkiperäinen ja kohtuullinen voitto, joka on enintään viisitoista prosenttia tuotantokustannuksista. Hajautetussa taloudessa maataloudella on samanlainen asema kuin teollisuudella.

Teollinen järjestelmä tulee myös organisoida uudelleen hajautetun talouden periaatteiden mukaisesti . Jos tietty osa maa on liian pitkälle teollistunut, se estää muiden alueiden taloudellista kehitystä. Taloudellisen hajautuksen puitteissa ei tällaista tilannetta pääse muodostumaan. Hajautetussa taloudessa keskeisiä teollisuudenaloja, keskisuurta teollisuutta ja pienteollisuutta hallinnoivat eri ihmisryhmät. Keskitetyssä taloudessa – joko kapitalistisessa tai sosialistisessa – näitä aloja hallitsevat yleensä joko yksityiset yritykset tai valtion yritykset. Useimpien keskeisten teollisuudenalojen tulisi olla paikallishallinnon alaisia, mutta niitä tulisi ohjata periaate ’ei voittoa, ei tappiota’. Useimpien keskisuuren teollisuuden yritysten tulee toimia osuuskuntina, mutta niiden ei pidä tavoitella monopoliasemaa tai ylisuuria voittoja.

Osuustoimintasektori tulee olemaan talouden keskeisin osa. Osuuskunnat ovat paras tapa järjestää paikallisia ihmisiä itsenäisesti, taata heidän toimeentulonsa ja antaa heille mahdollisuuden hallita taloudellista hyvinvointiaan. Useimmat pien- ja kotiteollisuuden yritykset tulevat olemaan yksityisten omistajien käsissä. Pienteollisuuden pitäisi rajoittua lähinnä tuottamaan muita kuin keskeisiä hyödykkeitä, kuten ylellisyystarvikkeita. Vaikka ne ovat yksityisomistuksessa, tulisi niiden toimia yhteistyössä osuuskuntien kanssa, jotta talouden tasapaino voidaan varmistaa.

Maaseudun talous saisi riippua yksinomaan koti- ja pienteollisuuden yrityksistä, muuten maaseutuväestön taloudellisen hyvinvointi vaarantuu. Jos kotiteollisuus ovat asianmukaisesti järjestetty, maaseudun naiset saavat myös runsaasti mahdollisuuksia ansaita kunnon toimeentulon. Jos kotiteollisuus ovat asianmukaisesti järjestetty, maaseudun naiset saavat myös mahdollisuuksia ansaita kunnon toimeentulon. Osuuskuntien ja paikallishallinnon tulee ottaa vastuu kotiteollisuusyritysten raaka-aineiden toimittamisesta, jotta ne niiden toiminta ei kärsi raaka-aineiden puutteesta.

Energiaomavaraisuus

Paikallishallinto tulee myös järjestää riittävästi energiaa teollisuuden käyttöön. Jokaisen talousalueen tulee pyrkiä omavaraisuuteen sähköntuotannossa.

Paikallinen hallinto tulee järjestää paikallisesta energiantuotantoa, kuten aurinkoenergiaa, lämpöenergiaa, biokaasua, vesivoimaa, ydinenergiaa, pneumaattinen energiaa, sähkömagneettista energiaa ja vuorovesivoimaa, tai mikä tahansa muuta energiaa, joka on helposti tuotettavissa paikallisesti. Energiantuotanto keskeinen teollisuudenala, jota tulee ylläpitää periaatteella ”ei voittoa, ei tappiota” perusteella jotta tuotantokustannukset voidaan minimoida ja ihmisten ostovoimaa kasvaa.

Jos esimerkiksi akkuja tuotetaan kotiteollisuusyritysten avulla, tulee tuottajille toimittaa energiaa nettohinnalla, mutta akkujen tuottajat pystyvät ottamaan voittoa myymistään tuotteista. Tässä energia, jota käytetään akkujen valmistamiseen, ei ole teollisuushyödyke, vaan raaka-aineen tyyppinen tuotantopanos. Samalla voittoa tavoittelemattomalla periaatteella tulee energiaa toimittaa myös kuljetusten, tietoliikenteen, koulujen, oppilaitosten ja sairaaloiden tarpeeseen, näin voidaan pitää yllä yhteiskunnan dynaamisuutta. Paikallishallituksen tai valtion hallituksen tulee ottaa vastuu energiantuotannosta, sillä se on keskeinen teollisuudenalana.

Kaikenlaisia teollisen toiminnan muotoja keskeisistä teollisuuden kotiteollisuusyritysten tulisi järjestää yhteistyössä paikallisen väestön kanssa. Samalla tulee myös kannustaa paikallisia ihmisiä perustamaan yksityisiä yrityksiä. Paikallisille ihmisille on annettava etusija työhönotossa, ja täystyöllisyys tulee turvata kaikille alueen ihmiselle paikallistalouden piirissä.

Jos tätä periaatetta noudatetaan, paikallistaloudessa ei synny työvoiman yli- tai alijäämä, ja jos monet ihmiset tulevat alueelle ulkopuolelta, he eivät löydä paikkaa paikallisessa taloudessa. Jos siirtotyöväkeä asettuu tietyllä alueella, ei voida estää pääoman vuotoa ulos talousalueelta ja tämä heikentää alueen kehittymismahdollisuuksia.

Kaupankäynti

Kauppa hajautetun taloudessa olisi järjestettävä jakamalla hyödykkeitä kuluttajien osuuskuntia kautta. Tuloveroa ei tulisi kantaa, vaan verotusta tulisi kohdentaa hyödykkeiden tuotantoon. Hyödykkeiden vienti yhdeltä alueelta muille alueille tulisi järjestää osuuskuntien avulla.

PROUT-teorian mukaisessa hajautetussa taloudessa, ei paikallisten raaka-aineiden vientiä kannateta. Vain valmiita tuotteita tulee viedä maasta tietyissä tilanteissa. Kun kaikki talousalueen paikallisten ihmisten perustoimeentuloon tarvittavat hyödykkeet on saatu tuotettua, voidaan ylijäämä ohjata vientiin, mutta vain sellaiselle talousalueella, jolla ei ole välitöntä mahdollisuutta tai kykyä tuottaa näitä tuotteita. Näin voidaan auttaa perustoimeentulon järjestämistä kyseisellä alueella. Myös tällöin on koko kaupankäynti tuonnin ja viennin osalta järjestettävä suoraan osuuskuntien kautta, eikä viennin tule pyrkiä voiton tavoitteluun.

Jos talousalueella ei ole riittävästi raaka-aineita vähimmäishyödykkeiden tuottamiseen paikallisille ihmisille, voidaan tarvittavat raaka-aineet tuoda toiselta talousalueelta, mikäli voidaan selvästi osoittaa, että jälkimmäisellä alueella raaka-aineet ovat ylijäämää.

Vapaakauppaa tulee kannustaa sen jälkeen, kun omavaraisuus on saavuttu. Tämä lisää hyvinvointia ja tasaa hintoja eri talousalueiden välillä ja johtaa suurempien talousalueiden muodostumiseen.

Toinen hajautetun talouden tärkeä ominaisuus on, että pysyy aina liikkeessä, joten talous edistyy kiihtyvällä nopeudella. Rahan arvo riippuu sen kierrosta. Mitä useammin raha vaihtaa omistajaa, sitä suurempi on sen taloudellinen arvo. Rahan suurempi arvo tuo enemmän vaurautta yksilön ja yhteiskunnan elämään, tämä myötä kaikinpuolinen hyvinvointi lisääntyy.

Ihmisten taloudellinen hyvinvointi ja heidän psyykkinen ja kulttuurinen kehityksensä liittyvät kiinteästi yhteen. Parannukset yksilön ja yhteiskunnan elämässä johtavat kaikinpuoliseen hyvinvointiin. Jos paikalliset ihmiset eivät suhtaudu luottavaisesti omaa taloudellista toimintaansa kohtaan, saattaa tällainen heikko tulevaisuudenusko vaikeuttaa pyrkimyksiä kehittää taloudellista hyvinvointia. Tällaisesta yhteisöstä tulee helppo uhri taloudelliselle, poliittiselle ja psyykkistaloudelliselle riistolle. Tämä epäterve tilanne on tiukasti vastustettava. Tällaista epätervettä tilannetta on vastustettava tiukasti.

Paikallista kieltä tulee käyttää kaiken asioinnin yhteydessä. Sitä tulee käyttää hallinnossa, koulutusjärjestelmässä, talouselämässä ja kulttuuritoiminnassa. Talousalueen kaikkien virallisten ja epäviralliset viranomaisten ja toimistojen tulee käyttää paikallista kieltä, samoin viestintävälineiden.

Yhteiskunnan kaikinpuolinen hyvinvointi on hajautetun talouden perimmäinen tavoite. Tämä on laaja ja kattava ihanne, jonka tulee ohjata toimintaa kaikilla talousalueilla. Se tuo taloudellista vaurautta sekä varmistaa hyvät mahdollisuudet kaikkien yhteiskunnan jäsenten psyykkiseen ja henkiseen kasvuun.

 

1988