Geotunne

Puhuin humanismista. Tämä on hyvin syvällinen ja pulmallinen filosofian teoria. Hartaus ja rakkaus Korkeinta kohtaan, nykyisen ihmiskunnan kaikkein kallisarvoisimmat aarteet, ovat jatkuvasti alttiina ulkoisen maailman hyökkäyksille. Ihmisten tulisi hankkia riittävästi voimaa niiden vastustamiseksi. Viime sunnuntaina kerroin, kuinka näitä hyökkäyksiä voi vastustaa, kuinka tulee vastustaa tätä geotunnetta, sosiotunnetta ja muita tunteita ja kuinka suojella ihrnissydämen pyhää sisäistä rikkautta.

Tarkastelkaamme nyt erilaisia tunteita kuten sosiotunnetta, geotunnetta ja ns. humanistista tunnetta. Ihmisen olemassaolo on enemmän psyykkistä kuin fyysistä. Eläinten olemassaolo on ensisijaisesti fyysistä, mutta ihmisen pääasiassa psyykkistä. Oletetaan, että joku loukkaa tunteitasi ja sitten tarjoaa sinulle herkullista ruokaa ja juomaa – et ota mielelläsi sitä vastaan. Panet enemmän pahaksesi sen, että joku panettelee sinua tai moittii sinua kuin että joku lyö sinua, koska olet ensisijaisesti psyykkinen olento. Sana manu, joka sanskritin kielessä tarkoittaa ihmistä, viittaa sellaiseen, joka on pääasiallisesti psyykkinen olento (manu + sma = manava).

Mielellä on erilaisia toimintoja kuten ajatteleminen, muistaminen ja useita muita. Lisäksi mieli toimii kolmella eri tavalla. Yksi näistä on tapa, jolla se erittelee asioita. Millainen se on? ”Minun pitäisi tehdä näin. Ei, minun ei pitäisi tehdä tätä! … tehdäkö vai eikö tehdä.” Kun ihmiset harkitessaan ja tehdessään eroa oikean ja väärän välillä valitsevat oikean tien, tästä käytetään nimitystä omatunto, viveka Ja erottelemisen tietä sanotaan rationaalisuudeksi. Ihmisen kulkiessa eteenpäin omantuntonsa ohjaamana hänen on valittava kohtaamiensa vaihtoehtojen kesken, hänen on valittava mitä tehdä ja mitä ei. Ihmisen eteneminen on liikettä, jota voidaan nopeuttaa joskaan ei kovin paljon. On tarkasteltava tietyn asian sekä oikeellisuutta että virheellisyyttä; ja kun päätetään moraalisesti oikeaan suuntaan, sanotaan sitä omaksitunnoksi. Kun tarkastelen ensin asian tätä puolta ja sitten tuota puolta – analysoin ja sitten otan askeleen – on luonnollisesti melko vaikeaa liikkua nopeasti tällä tavoin. Edistymistä tapahtuu, mutta vauhti on verrattain hidas.

Toinen psyykkisen liikkeen tapa on tunteeseen perustuva. Henkilö ei erottele oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden välillä – hän pelkästään pitää jostakin ja sallii mielensä toimia sen mukaisesti. Tässä tapauksessa, kun mielen annetaan toimia tunteen mukaisesti kenties alusta loppuun asti, oletetaan että mikä tuli tehdyksi oli oikein ja toivottavaa. Toisaalta olen saattanut alun alkaen toimia väärin tai ei-toivottavalla tavalla. Mutta tämä on erittäin vaarallinen tie, sillä jos toimitaan väärin alussa, keskivaiheilla ja lopussa, ei ainoastaan tietty yksilö tuhoudu vaan hän saattaa johtaa perheensä, koko yhteisön, koko valtion tai koko yhteiskunnan kohti äärimmäistä tuhoa. Erittäin vaarallista! Tätä sokeaa juoksemista ilman oikean ja väärän erottelemista sanotaan tunteeksi: juostaan jonkun mieleen juolahtaneen ajatuksen perässä kuin valjastamaton hevonen harkitsematta hyviä ja huonoja seurauksia. Hevonen saattaa liikkua oikeaa tietä pitkin tai se saattaa pudota kuiluun. Kukaan ei voi olla täysin varma.

Ihmiset kykenevät arvioimaan oikean ja väärän välillä, koska heidän mielensä on melko kehittynyt, mitä taas ei voida sanoa muista olennoista. Kehittymättömän mielensä takia muut luontokappaleet eivät voi seurata järkiperäisen ajattelun tietä, erottamisen tietä, johon melkein jokainen ihminen kykenee. Ne jotka sanovat, että opiskeleminen ei ole tarpeellista – ”Pane kirjat syrjään!” – ovat väärässä. Opiskeleminen on olennaisen tärkeää, tieto on olennaisen tärkeää ja oppineiden ja valaistuneiden ihmisten kuunteleminen on olennaisen tärkeää. Luentojen kuunteleminen, opiskelu ja kirjojen ymmärtäminen ovat kaikki tärkeitä. Mutta eläimet, jotka ovat vähemmän kehittyneitä kuin ihmiset, eivät kykene tähän. Ne eivät voi noudattaa järkiperäisyyttä tai omaatuntoa.

Kehittyneemmät eläimet noudattavat pelkästään tunneperäistä tietä. Kun eläin pitää jostakin, se juoksee sen perään; se ei pidä jostakin, se ei juokse sen perään. Esimerkiksi koira ryntää leipäpalasta kohti vilkuilematta sivuilleen. Toinen esimerkki: Verkon alle on levitetty riisinjyviä. Yhtäkkiä lintu huomaa jyvät ja lentää alas, se ajattelee: ”Menenpä syömään ne.” Niinpä se jää kiinni verkkoon. Mutta jos se olisi kulkenut järkiperäisen ajattelun tietä, se olisi ajatellut: ”Hmmm… riisiä siroteltu tänne metsän keskelle… tämä on outoa. Lähellä ei ole kylää eikä riisipeltoja – tämä on todella outoa. Täytyypä miettiä hetki… ahaa! Sinne on levitetty verkko ja naruja. Eipäs mennäkään sinne!” Tämä on logiikan tie. Mutta jos se noudattaa tunteen tietä, se joutuu verkkoon.

Kehittymättömiltä eläimiltä puuttuu jopa tämä tunne. Ne toimivat pelkästään synnynnäisen vaistonsa mukaisesti, ne toimivat sen rajallisen mielen avulla, jonka ne ovat syntyessään saaneet. Mustekala pyydystää rapuja rajallisen mielensä avulla. Hyttynen, jota synnynnäinen vaisto ohjaa, imee verta aina kun se istuu jonkun toisen ruumiilla. Emme voi luokitella niiden tekoja hyviksi tai pahoiksi, eikä niitä ohjaa tunne – niitä ei niillä ole lainkaan. Kehittyneillä eläimillä tunne ohittaa synnynnäisen vaiston. Ja vielä kehittyneemmillä olennoilla, kuten ihmisillä, on tunteen lisäksi myös järkiperäisyyttä ja erottamiskykyä. Jos joku noudattaa tunteen tietä sen sijaan, että noudattaisi järkiperäisyyttä, sadan prosentin todennäköisyydellä hän joutuu suureen vaaraan. Ne jotka liikkuvat tunteen tietä, eivät tee eroa oikean ja väärän välillä, vaan ainoastaan hiljaisesti hyväksyvät kaiken sen taikauskoisuuden, mikä ympäröi heidän tavoittelemaansa päämäärää. Vähäisinkään kysymys oikeasta tai väärästä – siitä onko asia oikeutettu vai ei – ei nouse heidän mieleensä.

Mitä meidän pitäisi tehdä ihmisinä? Meidän tulisi noudattaa järkiperäisyyden tietä. Järkiperäisyys on ihmiskunnan aarre, jota millään eläimellä ei ole. Ja ne, joiden etuna on sydämen hartaus ja jotka noudattavat järkiperäisyyden tietä toimiessaan ulkoisessa maailmassa, tulevat olemaan voitokkaita. Vain he pystyvät tekemään todella arvokkaita tekoja tässä maailmassa. Ne, joita motivoi tunne, saattavat saada väliaikaista kiitosta, mutta lopulta ihmiset huomaavat: ”Ei, he tekivät väärin, he eivät noudattaneet järkiperäisyyden tietä. He joutuivat itse tunteen pyörteeseen ja vetivät myös yhteiskunnan siihen mukaan, ja sen seurauksena yhteiskunta on tuhoutunut.” Siitä hetkestä lähtien alkaa ihmisten mielipide heistä muuttua negatiiviseksi. Niinpä ne, joita kerran pidettiin korkeassa arvossa eri elämän aloilla, huomaavat myöhemmin, että heidän valtaistuimensa lojuu pirstaleina tomussa.

Tämän historia opettaa meille. Tiettynä aikana ihmiset kunnioittavat suuresti jotakuta, antavat hänelle suuren merkityksen ja nostavat hänet kunnian valtaistuimelle, mutta tulee aika jolloin samat ihmiset vetävät hänet tomuun sanoen: ”Päiväsi ovat luetut. Olet saanut paljon vahinkoa aikaa.” Ne, jotka noudattavat järkiperäisen arvioinnin tietä, saattavat tehdä suuria ja loistokkaita tekoja tai keskinkertaisia tekoja tai kenties he eivät saa aikaan edes mitään mainitsemisen arvoista – mutta ainakaan he eivät vahingoita yhteiskuntaa. Heidän saavuttamansa kunnia säilyy muuttumattomana, koska he eivät vahingoittaneet yhteiskuntaa lainkaan.

Mikä on tuo geotunne, jonka takia ihmissydämen sisäinen aarre kokee ensimmäisen iskunsa? Se on sitä, että antaa tunteensa suuntautua kohti tiettyä aluetta, tiettyä maata. Ei harkitse, toimiiko oikein vai väärin, loogisesti vai epäloogisesti. Tässä tilanteessa, tunne korvaa järkiperäisen ajattelun, ja seuraavassa vaiheessa taikausko asettuu järkiperäisyyden tilalle. Kaikki nuo uskonnolliset, taloudelliset, poliittiset tai yhteiskunnalliset teoriat, jotka pohjautuvat geotunteeseen antavat periksi taikauskolle jo alusta alkaen. Ns. uskonnot, jotka ovat julistaneet korkeita ihanteita, mutta joita olennaisesti motivoi geotunne, muuttuvat taikauskon pesäkkeiksi, sokean uskon valtameriksi. Ne upottavat ihmiskunnan taikauskon suohon, ja ihmiset kamppailevat tuossa saastassa loputtomiin. Heidän kehityksensä pysähtyy ikuisiksi ajoiksi.

Olen ja sanonut, että ihmisten noudattaessa geotunnetta yhteiskunnassa – mikä on pahempaa kuin geotunne uskonnon alalla – he eivät ajattele lainkaan muita. He elävät toisten verestä kuvitellen sen olevan luonnollista. Eräänä päivänä mainitsin, että käytännössä sellaisesta mentaliteetista syntyy fasismi – samoin kuin imperialismi, kapitalismi, oligarkia ja byrokratia. Niinpä voit helposti ymmärtää, kuinka vaarallista tällainen mentaliteetti on ja kuinka kohtalokasta se on ihmiskunnan edistymiselle.

Tämä koskee geotunnetta yhteiskunnallisessa elämässä. Sama pätee myös talouden alalla. ”Vaikka meillä ei ole rautamalmia eikä halpaa sähköä, täytyy meidän toki perustaa terästehdas alueellemme.” Tämä on geoekonomisen tunteen ilmentymä. ”Vaikka raakaöljyä ja halpaa sähköä ei ole saatavilla, täytyy meidän alueellemme toki perustaa öljynjalostamo!” – toinen geoekonomisen tunteen ilmaus.

Kerron toisen esimerkin tässä yhteydessä. Dandin juuttiteollisuus Englannissa kukoisti Bengalista tuotetun juutin ansiosta ja valmistuotteet myytiin Bengalin markkinoille. Omituinen tilanne! Se osoitti Bengalin voima- ja raaka-ainevarojen jättämistä hyödyntämättä, ja Dandille se oli epärationaalinen teollisuushanke, johon liittyi suuri epäonnistumisen riski. Jos juuttia ei olisi saatu Bengalista, olisi Dandin tehtaat ollut pakko sulkea. Jos valmiita juuttituotteita ei olisi myyty Bengaliin, Dandin teollisuus olisi kuivunut kokoon. Taatakseen raaka-aineiden jatkuvan saannin sekä tuotteittensa jatkuvan markkinoinnin kehittyneet teollisuusmaat turvautuvat tällaisissa oloissa imperialismiin, taloudelliseen ja poliittiseen fasismiin jne. Ne yrittävät perustaa satelliittimarkkina-alueen varmistaakseen raaka-aineiden saannin ja valmiiden tuotteittensa markkinoinnin. Kun kehitysmaat tai alikehittyneet maat pääsevät selville kehittyneiden maiden aikeista, syntyy näiden välille ristiriitoja. Ja tämä asettaa suuren uhan maailmanrauhalle.

Tämän päivän Bengalissa juuttitehtaat eivät saa tarpeeksi juuttia, joten tätä raaka-ainetta on hankittava Intian ulkopuolelta. Jotta juuttiteollisuus kukoistaisi, meidän tulee noudattaa järkiperäisen ajattelun linjaa, ei tunnelinjaa. Meidän tulisi sallia vain sellaisten juuttitehtaiden toimia, jotka voivat saada raaka-aineensa Bengalista, loput tulisi sulkea. Ja meidän tulee valmistaa useita eri kuitutyyppejä sen sijaan, että tuottaisimme valmiita tuotteita noissa tehtaissa, jotka pidetään toiminnassa. Nuo kuidut tulisi jakaa juuttiosuuskuntien kutojille ja maanviljelijöille. Nämä juuttiosuuskunnat tuottaisivat vain sellaisia tuotteita, joilla on kysyntää Bengalissa ja jonkin verran myös Bengalin ulkopuolella. Näemme, että käytännössä Bengalissa on suuri puute kuitutuotteista. Tämän osuuskuntapohjaisen teollisuuden tuottamat hyödykkeet poistavat tämän pulan. Teollisuuden hajautuksen seurauksena kansa hyötyy taloudellisesti. Olisi vielä parempi, jos juuttikuituja valmistettaisiin Bengalin pienissä kaupungeissa hajautetusti sen sijaan, että niitä valmistetaan suurten kaupunkien isoissa juuttitehtaissa.

Nyt pääasiaan. Olen jo maininnut, että tämä tunneperäinen geoekonominen asennoituminen on erittäin vahingollista yhteiskunnalle. Siinä ei ole vähääkään otettu huomioon järkiperäisyyttä. Rationaalisuus on ihmisen ominaisuus, millään eläimellä ei sitä ole. Sama koskee myös geouskonnollista ajattelua. Tietyssä maassa on eräs pyhiinvaelluspaikka – ja jos vaikka korppi kuolee tuon pyhiinvaelluksen aikana, pääsee se varmasti taivaaseen puhumattakaan ihmisestä! On olemassa ihmisiä, jotka osoittaakseen hartauttaan sanovat:”Olen Vrindabanin orja!” Tämä on äärimmäistä geotunnetta. Vrindaban on paikka – kuinka voit olla sen orja. Oletko menettänyt järkesi? Toinen sanoo:”Ei, ei, ei orja, olen Vrindabanin tomuhiukkanen.” Mitä sanotkaan? Olet ihminen, olet koostunut aineen viidestä perustekijästä, miksi olisit tomua? Eräs toinen menee vielä pitemmälle ja sanoo: ”Ei, ei, ei tomua, olen Vrindabanin korpin ulostetta.” Tämä on hartauden osoittamisen huippu. He ovat kadottaneet kaiken arvostelukykynsä eikä heillä ole logiikan häivääkään. Tämä on geouskonnollisuuden ilmausta.

Jotkut sanovat: ”Koska kerran on kuoltava, tulee minun kuolla vain Benaresissa.” Omituista! Ylin tietoisuus on luonut kaikki maat, ja niinpä kaikki maat ovat samanarvoisia. Universaalin dharman mukaan Ylin tietoisuus on kaikkialla ”Vistara sarvabhutasya, visnorvishvamidam jagat”: tämä maailmankaikkeus on Korkeimman ilmenemismuoto, tämä dharman olennaisin piirre on unohdettu. Dharma on alennettu pelkäksi Benaresin ymärillä pyöriväksi geotunteeksi. ”Ainakin kerran elämässäsi sinun tulisi käydä siinä ja siinä pyhiinvaelluspaikassa – silloin sinulle on varattuna paikka taivaassa!” Millaista mielenlaatua tämä osoittaa? Kaikki maat ovat samanarvoisia; miksi palvoa kääntyneenä itään tai etelään tai länteen päin? Kaikki maat, kaikki suunnat ovat samanarvoisia. ”Eso ha jata pradisho ha nu surva, purvoh jata sa u garbhe anta”: ”Idässä, lännessä, pohjoisessa, etelässä, koillisessa, kaakossa, lounaassa, luoteessa, ylhäällä, alhaalla, Parama Purusani (Ylin tietoisuus) on kaikkialla.”Miksi korostaisin minkään suunnan tärkeyttä tarpeettomasti? Sen tekeminen on geouskontoa, ei dharmaa vaan yksinkertaisesti uskontoa.

Katsokaamme nyt mikä on geotunteen vaikutus. Tämä geouskonto, geotalous, geososiologia, geososiaalinen tunne – nämä geotunteet ovat rajoittuneet tiettyyn maahan tai tiettyyn suuntaan, ja niitä maita tai suuntia, jotka ovat sen rajojen ulkopuolella, pidetään epäpyhinä. Jollekin ryhmälle tämän ns. pyhyyden tai epäpyhyyden näkökulmasta katsottuna itä on pyhä, kun taas toiselle länsi on pyhä. Niinpä näiden vastakkaisten tunteiden välille syntyy ristiriitoja, jotka johtavat sotaan ja verenvuodatukseen. Ihmiset ovat unohtaneet humanismin perushengen ja poikenneet dharman periaatteista. Niinpä näemme, että suurin uhka ihmiskunnan sisäiselle vauraudelle on tämä geotunne. Mistä tämä geotunne on peräisin? Mistä se saa alkunsa? Se syntyy siellä, missä ihmiset eivät noudata järkiperäisen ajattelun linjaa, omantunnon linjaa. Dharma on omantunnon tien lopullinen päämäärä – se ei liity geotunteeseen.

Geotunne on hyvin alhainen. Ylintä tajuntaa ei voida saavuttaa tällaisilla pinnallisilla keinoilla. Jotakin hyvin suurta voidaan saavuttaa vain suuruuden kautta. Kalliista esineestä on maksettava kallis hinta. Ylin tajunta ei ole niin halpa; sitä ei voi saavuttaa geotunteen avulla. Jotkut ihmiset omaksuvat geososialismin, geopolitiikan tai kansallissosialismin pyrkien rajoittamaan täten sosialismin vain omaan maahansa, mutta tämä ei ole mahdollista. Geososialismi, geouskonto, geotalous jne, jotka perustuvat tälle geotunteelle eivät ainoastaan aseta ihmisiä rajoitusten kahleisiin vaan vieraannuttavat myös yhteisöt toisistaan. Ja mikä vielä vahingollisempaa, eri ryhmät käyvät väkivaltaisiksi toisiaan kohtaan, mikä on äärimmäisen vaarallista sivilisaatiolle.

 

Kolkata, 7. maaliskuuta 1982

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *