Aikamme yhteiskunta 7

(31)

Voidaanko maailmanhallitus (Ananda Parivara) perustaa ilman aseellista selkkausta? Vastaan tähän myöntävästi. Tämä ihmiskunnan hyvinvoinnille olennaisen tärkeä asia voidaan toteuttaa niiden henkilöiden yhteistoiminnalla, jotka kannattavat maailmanhallituksen perustamista — ei politikoinnin vaan palvelun ja rakentavan toiminnan avulla. On antauduttava yhteiskunnalliseen palvelutyöhön täysin vilpittömin mielin ilman muita sisäisiä motiiveja. Niiden, jotka ovat yhteistyössä yhteiskunnan palvelutehtävistä huolehtivien kanssa, katsotaan haluavan maailmanhallituksen eli Ananda Parivaran perustamista. Siellä missä valtiovalta ei tartu tähän tehtävään, syntyy levottomuutta, ja lopulta väkivaltaiset kansanjoukot perustavat maailmanhallituksen vallankumouksen avulla. Tästä syystä niiden, jotka työskentelevät kansan palveluksessa, ei lainkaan tarvitse sotkeutua politiikan likaiseen peliin.

Niiden, jotka haluavat nähdä yhteiskunnan vailla epäkohtia, on pidettävä silmällä jokaista. Yhteiskunnallinen uudistus voidaan toteuttaa vain yksilöiden puhdistumisen myötä. Yhteiskuntaelämää ei voida ylevöittää pelkillä poliittisilla puheilla. Vain mielen ja hengen harjoittaminen voi luoda sadviproja. Sadviproja ovat ainoastaan ne, jotka noudattavat yamaa ja niyamaa ja pyrkivät Korkeimpaan.

Poliittiset johtajat eivät pysty tuottamaan sadviproja esittämällä suuria sanoja puhujakorokkeella. Sitä varten on pyrittävä rehellisyyteen ja mielen puhtauteen. Sitä paitsi, keitä oikeastaan ovat nuo puhujakorokkeiden sankarit? Eivätkö he ole juuri niitä, jotka heittävät vain poliittisen arvostelun mutaa toisten silmille? Useimmat heistä ovat vallanhimon sokaisemia. Mitä opetettavaa heillä on muille?

(32)

Demokratiaa ei voida pitää parhaana mahdollisena hallitusmuotona. Mutta vaikka demokratia onkin huono, voidaan sen sanoa olevan kuitenkin paras ihmisen tähän mennessä keksimistä hallitusmuodoista. On tietenkin järkevää ottaa käyttöön mikä tahansa parempi hallitusmuoto, mikäli sellainen kehitetään tulevaisuudessa. Demokratia näyttää selvästi kärsivän monista puutteista, joita onkin jo jossain määrin ryhdytty korjailemaan.

Demokraattisessa hallintomuodossa henkilön kelpoisuuden osoittaa vain saatu äänten enemmistö. Mutta kaikkea hänen kyvykkyyttään ei tutkita asianmukaisesti. Olen sitä mieltä, että mikäli eniten ääniä saanut saa vähemmän kuin puolet annettujen äänien kokonaismäärästä, tulee hänen kannatuksensa vielä panna uuteen kokeeseen. Tällä kertaa äänestetään joko puolesta tai vastaan, ja ehdokas julistetaan valituksi ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen onnistuu saada enemmistön kannatus.

Yhtäkään ehdokasta ei tulisi julistaa valituksi ilman kilpailua. Varakkaat ja vaikutusvaltaiset henkilöt voivat pakottaa muut henkilöt luopumaan ehdokkuudestaan lahjonnan tai uhkailun avulla. Tästä syystä jos vaalipiiriin jää yksi ainoa ehdokas, hänen kannatuksena on pantava kokeeseen. Jos käy niin, että hän jää valitsematta, häneltä sekä muilta vetäytyneiltä on evättävä oikeus kilpailla sen kertaisissa vaaleissa kyseisessä vaalipiirissä, heidän on siis odotettava seuraaviin vaaleihin asti. Vaikka edustajapaikkojen varaaminen etukäteen joillekin henkilöille sotii demokratian periaatteita vastaan, tällaista varausmenettelyä voidaan käyttää lyhyen aikaa kehittymättömän väestön kohdalla. Mutta yleensä havaitaan, että takapajuisten ryhmien edustajista hyvin harvat ovat todella päteviä. Tästä syystä ei olekaan suotavaa rajoittaa oikeutta kilpailla tietystä paikasta pelkästään jonkin tietyn luokan oikeudeksi. Ainoastaan niillä, jotka kuuluvat siihen kansanosaan, jolle paikka on varattu, tulisi olla oikeus äänestää valittaessa siihen edustaja esivaaleissa. Niinpä esivaaleissa on mahdollista valita kaksi henkilöä samalle paikalle ja myöhemmin toinen heistä valitaan yleisissä vaaleissa. Jos esivaaleissa tulee valituksi vain yksi henkilö, siis jos kilpailevaa ehdokasta ei ole, valitun henkilön kannatus on mitattava yleisissä vaaleissa. Edustajapaikkoja tulisi varata jollekin tietylle ryhmälle vain, jos jokin takapajuinen kansanosa tai vähemmistö niin vaatii.

Kaikkien edustajapaikkaa tavoittelevien ehdokkaiden on julkaistava poliittinen ohjelmansa kirjallisesti. Mikäli he valituksi tultuaan toimivat lupaustensa vastaisesti, heidät tulisi haastaa oikeuteen, ja jos he häviävät jutun, heidän valintansa julistetaan mitättömäksi. Kuulostaa tietenkin hyvin kauniilta sanoa, että kaikki täysi-ikäiset saavat äänestää, mutta näin ei tulisi olla, sillä politiikasta huonosti perillä olevat äänestäjät heikentävät hallintoa, ja siksi lukutaidottomilta ja vajavaisen koulutuksen saaneilta tulisi evätä äänioikeus. Demokratia lukutaidottomassa maassa on pelkkä farssi. Kaikissa lukutaidottomissa maissa ovelat ja vilpilliset henkilöt voivat helposti kalastaa lukutaidottomien ääniä, vieläpä ostaa niitä. Sellaisen maan kansaa on helppo johtaa harhaan kaikenlaisen luokka-ajattelun nimissä. Demokratian menestys on lukutaitoisten, poliittisesti valveutuneiden äänestäjien varassa, ja siksi koulutuksen laajentaminen on ensiarvoisen tärkeää demokraattisessa maassa. Koulutuksen tulisi olla täysin ilmaista. Valtiovallan ei pidä millään tavoin painostaa koulutusjärjestelmää, koska tällöin vaikutusvaltaiset ryhmät pääsisivät levittämään kapea-alaisiin intresseihin perustuvia näkemyksiään koulutuksen avulla. Joka kerta, kun hallitus muuttuu, muutos vaikuttaisi myös koulutusjärjestelmään, ja koko järjestelmä järkkyisi.

Koulutusjärjestelmässä ei voida suvaita mitään muuta »ismiä» kuin universalismi. Oppilaissa on saatava aikaan tiedon jano. Heille on opetettava kunnioitusta, antaumusta ja myös kurinalaisuutta. Lisäksi heihin on juurrutettava tieteellinen ajattelutapa. Pahuus ja taikausko eivät voi asettua sellaisen opiskelijan sydämeen, jossa on jo herännyt kaipuu tieteelliseen ajatteluun. Tällaista oppilasta ei mikään »ismi» voi lumota, ja hän hankkii helposti sellaisia kykyjä, joiden avulla hänestä tulee sadvipra.

(33)

Yhteiskunnan kiertokulku etenee kehän muotoisena. Shudrakautta (1) seuraa khatriyakausi (2), jonka jälkeen koittaa viprakausi (3), ja sitä seuraa vaeshiakausi(4), ja seuraavan kierroksen shudra-vallankumouksen jälkeen alkaa toinen khatriyakausi. Tämä kausi on niiden sotilasluokkaan kuuluvien valtakautta, jotka johtivat shudra-vallankumousta. Tä11ä tavoin eri kaudet seuraavat toisiaan. Kiertoa ei voida pysäyttää pelkällä ideologian saarnaamisella. Aikakausi liittyy toiseen jaksoittain. Uuden aikakauden koittoa edellisen jälkeen voidaan kutsua krantiksi. Päättyvän ja alkavan aikakauden yhtymäkohtaa voidaan kutsua yugasamkrantiksi. Yhteiskunnan kiertokulun täyttä kierrosta kahden shudra-vallankumouksen välissä voidaan nimittää parikrantiksi. Tietyn kauden aikana yksi luokka esiintyy sekä hallitsevana että riistävänä luokkana.

Maailmankaikkeus ja yhteiskunta kuuluu kaikille. Jokainen hiukkanenkin on kaikkien yhteistä perintöä. Tästä syystä ei missään tapauksessa ole suotavaa antaa minkään tietyn luokan olla jatkuvasti vallassa. Yhteiskunnan kiertokulku tulee aina jatkumaan ja sen myötä on jatkettava sadviprojen (5) taistelua, jotta mikään luokka ei saisi yliotetta toisista.

(1) Työläisluokka — henkilöt, joilla on lähinnä vain fyysistä kapasiteettia. (2) Sotilasluokka — henkilöt, joille on luonteenomaista taistelutahto ja tahto hallita. (3) Älymystö — henkilöt, jotka käyttävät älyllistä kapasiteettiaan. (4) Liikemiesluokka — henkilöt, joille on tyypillistä pyrkimys omistaa ja hallita tuotanto- ja jakeluvälineitä. (5) Sadvipra: henkilö, joka on saavuttanut mielensä hallinnan henkisten harjoitusten avulla ja joka pyrkii kosmisen tajunnan yhteyteen.

Yhteiskuntaluokkaan kuulumisen kriteerit ovat tässä psykologisia eivätkä sosioekonomisia. Yhteiskunta kuuluu kaikille, mutta sen johtajuus tulee olemaan ainoastaan sadviprojen käsissä. Sotilasluokalle ei voida uskoa vastuuta yhteiskunnasta, koska se pyrkisi sotilasjohtoiseen imperialismiin. Se riistäisi kaikkia muita luokkia ja imisi heikompien elinvoiman. Älymystölle ei myöskään voida uskoa vastuuta yhteiskunnasta, koska tähän luokkaan kuuluvat yrittäisivät perustaa vipra-imperialismin, joka riistäisi muita tietämättömiä ihmisiä, Vastuuta ei voida antaa liikemiesluokalle, koska se pyrkisi luomaan kapitalistisen imperialismin. Liikemiesluokka riistäisi kaikkia muita luokkia ja imisi työssä uurastavien elinvoiman. Työläisluokka ei voi ottaa johtajuutta itselleen. Työläisluokan saavuttama voitto shudra-kapinassa menee lopulta sotilasluokan ansioksi.

 

Johtovastuu voidaan antaa vain niille sadviproille, jotka elävät yaman ja niyaman (moraalisten periaatteiden) mukaisesti ja palvelevat kosmista tajuntaa. Yhteiskunnan kiertokulku tulee aina jatkamaan liikettään. Älymystö, sotilasluokka ja liikemiesluokka kukoistavat kukin ajallaan, mutta sadviprojen johtajuuden ansiosta mikään niistä ei saa ylivaltaa toisiin nähden, vaikka kukin niistä saakin tiettyinä aikoina jonkin verran arvovaltaa yhteiskunnan jaksoittaisen kehityskulun seurauksena. Sadviprat eivät koskaan lepää. Heidän on jatkettava taistelua väsymättä. Tämä ponnistelu on elämää. Jos tämä taistelu lakkaisi, luomakunta lakkaisi olemasta. Sadvipra on vipra, khatriya, vaeshia ja shudra — kaikki luokat yhdessä henkilönsä ja niinpä sadviprojen johtajuus on kaikkien luokkien edun mukaista.

(34)

Kaikki liike on luonteeltaan sykkivää. Mikäli supistuvaa liikettä väkisin kiristetään, myöhempi kehitys nopeutuu. Tällaista nopeutettua kehitystä voidaan nimittää vallankumoukseksi. Vastaavasti, jos kehitystä hidastetaan väkisin, seuraava supistuva liike heikentyy. Jos jokin aikakausi tuodaan väkisin takaisin, jos esimerkiksi valta siirretään liikemiesluokalta takaisin älymystölle tai älymystöltä sotilasluokalle, tapahtumaa nimitetään vikrantiksi. Jos tämä tapahtuma on raju ja nopea, siitä voidaan käyttää nimitystä vastavallankumous (prativiplava). Sekä vastaevoluutio että vastavallankumous ovat lyhytaikaisia.

Vielä nykyäänkin muutamissa vähemmän kehittyneissä maissa vallitsee khattriya-aika (sotilasluokan kausi) tai vipra-aika (älymystön kausi). Useimpia kehittyneitä maita hallitsee kuitenkin liikemiesluokka. Parissa maassa on meneillään vastavallankumouksen jälkeinen toinen sotilaskausi. Eräissä valtioissa näkyy myös merkkejä tulossa olevasta toisesta älymystön kaudesta.

 

(35)

Ainoa keino maailman ongelmien ratkaisemiseksi on oikean henkisen filosofian levittäminen. Tästä näkökulmasta Ananda Margan ihannetta voidaan pitää »viisasten kivenä», sillä niin kuin runollinen mielikuvitus saa kaiken muuttumaan kullanhohtoiseksi, samoin Ananda Margan filosofia tarjoaa varmasti moraalisen ja viisaan ratkaisun mihin tahansa ongelmaan sitä sovelletaankin.

(36)

Ihminen on luonnostaan kyltymätön. Jos ihmisen ääretön kaipuu pyritään tyydyttämään aineellisen omaisuuden avulla, vallitsee ihmisten etujen kesken jatkuvasti ristiriita, sillä maailman aineelliset varat ovat rajalliset. Yhden vauraus merkitsee toisen varattomuutta. Ihmisen ääretön kaipuu tulee tyydyttää henkisellä vauraudella. Brahma on avokätisesti antanut ihmiselle rajattomat mielen voimavarat ja hengen rikkauden. Ihmisen on käytettävä näitä varoja.

Yhtenäisyys ja terve järki johtavat inhimillisen olemassaolon täyteen kukoistukseen. Laajat filosofiset teokset eivät herätä tätä tervettä järkeä. Sitä varten on jokaisen omassa elämässä noudatettava yaman ja niyaman moraaliperiaatteita. Yhtenäisyyden aikaansaamiseksi on valittava sellainen ideologia, joka ei karsinoi ihmistä maantieteellisesti, iän tai henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan. Siksi elämän johtotähdeksi kelpaa vain Korkein esikuva. Olen jo todennut, että ainoastaan ne, jotka elävät yaman ja niyaman periaatteiden mukaisesti ja jotka ovat antautuneet kosmiselle tajunnalle, ovat sadviproja. Vain he voivat edustaa ihmisiä — vain he voivat palvella eläviä olentoja epäitsekkäästi. Sadvipra tunnetaan käytöksestään, palvelualttiudestaan, velvollisuudentunnostaan ja moraalisesta eheydestään. Nämä sadviprat julistavat: »Kaikki ihmiset kuuluvat samaan ihmisperheeseen». Jokaisella ihmisellä on samat oikeudet. Kaikki ihmiset ovat veljiä ja sisaria. Sadviprat antavat vakavan varoituksen riistäjille: »Inhimillistä riistoa ei tulla suvaitsemaan», »minkäänlaista riistoa ei suvaita uskonnon varjolla.» Tunnuksenaan oranssin värinen lippu — uhrautumisen symboli — he omistautuvat palvelemaan ihmiskuntaa julistaen kuuluvasti: »Kaikki maailman ihmiset, liittykää yhteen!», ja he laulavat yhteen ääneen:

»Samgacchadhvam Samvadadhvam Samvo Manamsi Janatam Devabhagam Yathapurve Samjanana Upasate Samanani va akuti Samanah hrdayani Vah Samanamastu Vo Manah Yatha Vaha Susahasati»

Kulkekaamme yhdessä, laulakaamme yhdessä oppikaamme tuntemaan mielemme yhdessä. jakakaamme kaikki, kuten muinaisten aikojen viisaat, jotta kaikki ihmiset voisivat nauttia yhdessä maailmankaikkeudesta. Yhdistäkäämme pyrkimyksemme.

Olkoon sydämemme erottamattomat mielemme kuin yksi mieli, kun me todella opimme tuntemaan toisemme ja tulemme yhdeksi.

Tämä kirja koostuu ensimmäisestä puheesta, joka pidettiin Bhagalpurissa, Intiassa Trimuhanin nuorisokonferenssissa 26. tammikuuta 1958.

 

Yama Sadhana: Yama voidaan jakaa viiteen kohtaan: 1. Ahimsa 2. Satya 3. Asteya 4.Brahmacarya 5. Aparigraha

  1. Ahimsa: 0lla loukkaamatta mitään elävää olentoa ajatuksin, sanoin tai teoin
  2.  Satya: Käyttää sanoja ja ajatuksia hyvää tarkoittavalla tavalla.
  3.  Asteya: Luopua ajatuksesta ottaa haltuunsa toisille kuuluvaa omaisuutta — pidättyä varastamasta.
  4. Brahmacarya: Pitää ajatus Brahmasta mielessä koko ajan.
  5. Aparigraha: Luopua kaikesta mikä ei ole välttämätöntä ruumiillisen hyvinvoinnin kannalta.

Niyama Sadhana: Niyama voidaan jakaa viiteen kohtaan: 1. Saoca 2. Santosa 3. Tapah 4. Svadhyaya 5. Iishvara pranidhana

Saoca tarkoittaa puhtautta, jota on kahdenlaista: ruumiin puhtaus ja mielen puhtaus. Mielen puhtaus saavutetaan ihmisrakkauden, toisten palvelemisen ja kaikkia eläviä olentoja kohtaan osoitetun ystävällisyyden avulla.

Santosa: Tyytyä siihen, minkä voi ansaita tavallisesta työstä.

Tapah: Olla valmis kokemaan fyysistä epämukavuutta jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Gurun palveleminen, vanhempien palveleminen sekä elävien olentojen ja yhteiskunnan palvelu ovat tapahin eri osat.

Svadhyaya: Henkisten kirjoitusten ja muun hyvän kirjallisuuden lukeminen ja ymmärtäminen.

lishvara pranidhana: Ihmisen tulisi luottaa Korkeimpaan kaikilla elämän alueilla, myötä- ja vastoinkäymisissä; ihmisen tulee pitää itseään Hänen välikappaleenaan tai koneena, ja Häntä koneen käyttäjänä.