Aikamme yhteiskunta 3

(11)

Teollisuus, maatalous ja kauppa tulisi hoitaa niin suuressa määrin kuin mahdollista osuuskuntien avulla. Tästä syystä osuuskunnille on myönnettävä erityisiä etuja tarpeen mukaan. On alettava toteuttaa osuuskuntia suosivaa politiikkaa ja vähitellen meidän on hävitettävä yksityiseen omistukseen ja johtoon perustuva järjestelmä tietyiltä maatalouden, teollisuuden ja kaupan aloilta.

Yksityiseen hallintaan voidaan jättää vain sellaiset yhtiöt, joita on hankala hoitaa osuustoimintaperiaatteella niiden pienen koon takia. Samalla tavoin valtio (kun on kysymys liittovaltiosta) tai paikallinen julkishallinnon elin (jos hallinto ei ole liittovaltiomuotoinen) voi ottaa hallintaansa ne tuotantolaitokset, jotka olisivat osuuskuntina liian hankalia hoitaa niiden suuren koon takia. Ei ole suotavaa, että keskushallitus tai maailmanhallitus (sen jälkeen kun maailmanhallitus on perustettu) sekaantuvat teollisuuden, maatalouden ja kaupan hoitoon, koska silloin menetetään mahdollisuudet kansan ja tuotannon johdon väliseen suoraan ja epäsuoraan kanssakäymiseen. Tästä on seurauksena, että opportunistit, kapitalistit ja itsekkäät poliitikot voivat hyvin helposti ottaa ne hallintaansa ja tämä johtaa julkisten varojen väärinkäyttöön.

(12)

Inhimillisyyden tulisi olla luonteenomainen piirre kaikessa ihmisen toiminnassa. Ne, joilla ei ole taipumusta riistää toisia, eivät voi moraalisesti hyväksyä yksityisomistuksen periaatetta eivätkä näe sille mitään oikeutusta. Olipa tämän päivän talousjärjestelmä mikä tahansa, se ei ainakaan perustu ihmisoikeuksien periaatteelle. Jos hyväksymme ihmisoikeudet, meidän on oltava valmiita vallankumouksellisiin muutoksiin, ja meidän on myös toivotettava ne tervetulleiksi. Maan, teollisuuden ja kaupan sosialisointi on vain yksi tämän vallankumouksen suurista tavoitteista.

 

Olen tässä tarkoituksellisesti ollut käyttämättä sanaa kansallistaminen. Maata eivät voi omistaa muualla asuvat tilanomistajat ja tehtaita eivät omista ns. teollisuusmiehet. Saman ajatuksen ilmaisee iskulause: »Maa kuuluu niille, jotka omistavat auran; tehdas kuuluu niille, jotka käyttävät vasaraa.» Ihmiset yhdessä omistavat tämän maailman kaikki rikkaudet. Siksi olen käyttänyt sanaa sosialisointi.

Jotkut yksityisomistuksen poistamista kannattavat ovat sitä mieltä, että maaomaisuuden, tehtaiden ja kaupan haltuunotto on oikeutettua vain riittävää korvausta vastaan. Toiset taas ovat sitä mieltä, että yritysten kapitalistiomistajat ovat harjoittaneet riistoa jo niin paljon, että korvausten suorittaminen ei tule kuuloonkaan. Katkera totuus on kuitenkin, että mikäli jatkamme korvausten maksamista pitkään, ei kansan hyvinvoinnin nopea kasvu ole mahdollinen. Siksi ei voida kannattaa ratkaisua, jonka mukaan kapitalistien omaisuus ostettaisiin, mutta on myös totta, että omistajien joukossa on joitakin, joilla ei ole hyvää terveyttä, kykyjä tai rikkauksia. Olettakaamme, että omaisuuden haltija on avuton leski tai hyvin vanha invalidi. Sellaisessa tapauksessa on sopivan eläkkeen järjestäminen varmasti oikeutettua. Jos omaisuuden haltija sattuu olemaan alaikäinen, hänelle pitäisi myöntää avustusta elatusta ja koulutusta varten. Vaikka omistaja olisikin vahva ja terve henkilö, mutta hänellä ei olisi mitään muuta keinoa ansaita elantoaan, on löydettävä sopiva keino hänen toimeentulonsa takaamiseksi ottaen huomioon hänen kykynsä ja mahdollisuutensa. Tämä on oikea, inhimillinen ratkaisu.

(13)

Nähdessään erilaisia yhteiskunnallisia paheita jotkut ihmiset kauhistuvat huudahtaen: »Kaikki on mennyttä, hurskaus on kadonnut, moraalisuus on kadonnut, kaikki on lopussa.» Heidän pitäisi oivaltaa, että yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus on yksi tärkeimpiä syitä tähän »kaikkialle leviävään turmeltuneisuuteen». Naisten yhteiskunnallisia oikeuksia rajoitetaan epäoikeudenmukaisesti, ja he ovat myös taloudellisesti avuttomassa asemassa. Tämä pakottaa osan naisista prostituutioon. Nämä kaksi seikkaa ovat tärkeimpiä prostituution aiheuttajia. Ananda Marga hyväksyy naiset tasavertaisina ihmisinä miesten rinnalla. Lisäksi Ananda Marga kannustaa naisia itsenäistymään nykyistä enemmän, jotta heidän ei enää tarvitse olla riippuvaisia miehistä. Ei ole oikein, että luonteettomat miehet voivat rehennellä ja ylvästellä samalla, kun langenneilta naisilta evätään mahdollisuus kunnialliseen elämään huolimatta siitä, että he vilpittömästi ja parhaalla tahdollaan sitä haluaisivat. Naisille, jotka haluavat viettää hyväksyttävää elämää, on annettava kunniallinen paikka yhteiskunnassa.

(14)

Myötäjäisjärjestelmä on toinen räikeä esimerkki yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Kirjassani »Ihmisen yhteiskunta» olen jo maininnut, että tähän myötäjäisjärjestelmään on kaksi perussyytä, joista toinen on taloudellinen ja toinen on se, että miesten ja naisten lukumäärä on epäsuhtainen. Koska naisten riippuvuus miehistä ja joissain paikoin miesten riippuvuus naisista on käymässä harvinaisemmaksi, ei myötäjäisjärjestelmä tule vastaisuudessa olemaan taloudelliselta kannalta niin raskas kuin se on nykyään. Mutta tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää ylläpitää korkeita ihanteita nuorisossamme. Poikamme ja tyttäremme eivät ole kauppatavaraa, jota voidaan kaupustella torilla.

(15)

Nykyään on muotia huutaa rauhan puolesta tässä maailmassa. Mutta voiko sellaisilla huudoilla saavuttaa mitään? Pysyvän rauhan saavuttamiseksi ei ole muuta keinoa, kuin taistella juuri sitä tekijää vastaan, joka on aiheuttanut rauhan rikkoutumisen. Jokaisen ihmisen henkilökohtaisessa elämässä on alituinen ristiriita hyvien ja pahojen pyrkimysten, vidyan ja avidyan (henkisen ja aineellisen voiman) välillä. Toisinaan voittaa vidya (hyvät pyrkimykset) ja toisinaan avidya (pahat pyrkimykset). Yhteiskunnassakin käydään samanlaista taistelua vidyan ja avidyan välillä. Vidyan on taisteltava avidyaa vastaan, ja niin kauan kuin vidya on voitolla, vallitsee tietynlainen rauha, jota voidaan nimittää positiiviseksi rauhaksi. Samoin vallitsee tietynlainen rauha, jota voidaan nimittää negatiiviseksi rauhaksi, niin kauan kuin avidya on voitolla. Täten havaitsemme, että rauha on pikemminkin eräänlainen suhteellinen totuus. Korkeinta rauhaa ja ikuista rauhaa ei voida pysyvästi saavuttaa kollektiivisessa elämässä, koska ulkoisilla ja sisäisillä toiminnoilla, joita tässä luodussa maailmassa on, on kaksinainen tehtävä, toisia hallitsee avidya ja toisia vidya.

 

Koska maailmassa on nämä kaksi voimaa, silloin pysyvä rauha tässä maailmassa (positiivinen tai negatiivinen) merkitsisi vidyan tai avidyan tai niiden kummankin toiminnan loppumista. Sen tähden on myönnettävä, että kollektiivista rauhaa ei voi olla muuta kuin tuhoutumisessa, joka ei ole loogisesti ajateltavissa. Kuitenkin yksilö voi varmasti saavuttaa korkeimman rauhan henkisen harjoittamisen, sadhanan avulla, ja yhteiskunnan näkökulmasta sitä voidaan pitää yksilöllisen elämän loppuna. Niin kauan kuin valtaa pitävien ote pysyy tiukkana, yhteiskunnan vastaiset negatiiviset ainekset pysyvät hallinnassa. Tämän vaiheen aikana maassa vallitsee tietynlainen rauha, joka on nimeltään positiivinen rauha. Siellä missä valtaa pitävät tulevat heikoiksi, halpamaiset ihmiset alkavat hallita maata ja jaloluonteiset ihmiset joutuvat alistumaan. Nämä olosuhteet liittyvät sellaiseen rauhan muotoon, jota voidaan nimittää negatiiviseksi rauhaksi. Tämä negatiivinen rauha ei tietenkään ole toivottavaa. Jos jollakin alueella jokin ryhmä hyökkää toisen samalla tai jollakin toisella alueella olevan ryhmän kimppuun, ja jos niissä olosuhteissa kaikki muut ihmiset vain katselevat vierestä tai pitävät neuvotteluja, sovittelua ja sopimuksia parhaana ratkaisuna, silloin tulisi ymmärtää, että he siten käyttäytyessään edistävät negatiivista rauhaa.

Vaikka hyvät naapuruussuhteet vallitsisivat, jos on ilmeistä, että naapuri aikoo murhata vaimonsa, niin mikä olisi silloin muiden naapurien velvollisuus? Pitäisikö heidän vaieta ja istua kädet ristissä pitäen asiaa pelkkänä perheriitana? Tuleeko heidän myötävaikuttaa negatiivisen rauhan säilymiseen estämättä millään tavoin tämän naisen murhaa? Ei, inhimillisyys ei salli sitä. On toivottavaa, että he murtavat oven, tunkeutuvat taloon suojellakseen kyseistä naista ja auttavat positiivisen rauhan säilymistä ryhtymällä tarvittaviin toimiin ahdistajaa kohtaan. Jos jokin maa kiduttaa vähemmistöjään tai hyökkää heikon naapurinsa kimppuun, silloin pitäisi muiden naapurimaiden astua esiin ja tarvittavia voimakeinoja käyttäen ottaa haltuunsa hyökkäävän maan aseet positiivisen rauhan säilyttämiseksi. Sen tähden ihmisten, jotka haluavat ajaa positiivisen rauhan asiaa, on hankittava tarpeeksi voimaa. On epätodennäköistä, että vuohet pystyisivät säilyttämään positiivisen rauhan tiikereiden yhteiskunnassa. On ikävä kyllä todettava, että ne, joiden mielestä väkivallattomuus on luopumista voiman käytöstä, eivät pysty saamaan aikaan positiivista rauhaa eivätkä puolustamaan saavutettua vapautta. He saattavat julistaa tekopyhästi väkivallattomuutta, he voivat myös onnistua kätkemään heikkoutensa diplomatian avulla, mutta positiivista rauhaa he eivät pysty saamaan aikaan.

 

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *